Tulin juuri suihkusta ja lenkiltä. Aluksi suuntasimme pururadalle, jolla lenkitin sekä itseni että koirani. Matkaa tuli siellä noin nelisen kilometriä, minkä aikana kokeilin myös mäkijuoksua ja muuta hölkkäämistä hetken. Ei oikein tuntunut sujuvan, henkikään ei tahtonut kulkea. Muutenkin otti päähän, kun koirani teki vähän väliä stoppeja uusien hajujen perässä. :-D Mutta sainpa kuitenkin sen käytettyä pihalla, ja hyppäsin sitten autoon. Autossa hengähtessäni totesin olevani aika tukossa. Tästähän minua juuri varoitettiin; ei pitäisi rehkiä liikaa, jotta ei menisi aivan "tukkoon".
Vaikka hiki oli tullut pintaan ja pulssikin noussut, en siltikään tuntenut oloani kovinkaan tyydyttyneeksi tämän treenin jäljiltä. Veinkin siis koiran kotiin, kävin itse lenkillä ja pururadalla uudemman kerran. Asfaltilla en niinkään hölkännyt, pururadalla hieman kokeilin. Mäkijuoksua menin sitten pari kertaa, ja muutenkin niitä nousuja. Mäkijuoksussa sain tällä kertaa pidettyä jopa tasaisen rytmin, ja tuntui, etten ainakaan enää ihan yhtä "tukossa" ollut, kuin aiemmalla lenkilläni.
Suunnatessani kotiin päin tunsin sitten oloni jopa hyväksi, eikä paha tuulikaan enää painanut ollenkaan. Jonkinlainen perfektionismi siis kannatti tässäkin asiassa.
Tarkoitus olisi tässä nyt levähdellä huomiseen asti, ja laittaa aamuksi sitten kello soimaan, jotta pääsen hieman aikaisemmin sängystä ylös. Menipä tänään sitten kuinka myöhään valvoessa hyvänsä. Huomenna pitäisi tehdä muutakin, mutta siitä lisää toisessa kirjoituksessa, jonka laitan tänne arvatenkin myöhemmin. Kohta nimittäin alkaa Helppo Elämä, jota seuraan aktiivisesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti