Tänäänkään en onnistunut liikkumaan mitenkään ylimaallisen paljon, mutta kävinpä sentään ihan riittävällä iltalenkillä. Aluksi kävelin reippaasti koirani kanssa jonkin aikaa, ja sitten hölkkäilin. Henki tuntui kulkevan aika hyvin. Tuntui jopa, että kunto on ehkä noussut. Lieneekö se sitten vain harhakuvitelmaa, mutta siltä minusta todellakin tuntui. Hölkätessäni tasaisella maalla en kokenut mitään erityisemmän pahaa oloa, vaikka tunsinkin toki hengästyväni yms.
Mäkijuoksua en tänään varsinaisesti treenannut. Yhden kerran mäen juoksin, ja sitten tein kävellen reippaasti pari nousua ja laskua. Kylläpä se sekin jotain on. Hölkkäsin myös jonkin aikaa pururadalla, jossa maasto on sitten epätasaisempaa. Ihan hyvin tuntui sujuvan, ja hikikin tuli pintaan, kuitenkin siten, etten tyystin tuntenut läkähtyväni. Pitempäänkin olisi voinut jatkaa, mutta kun on tuo koira...
Sen mukana olossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Onpahan seuralainen, ja tuntuu paljon turvallisemmaltakin kävellä sen kanssa, kuin ilman. Mutta kun se vetää jatkuvasti siihen malliin, että tuntuu tosiaan vähän vaikealta keskittyä samaan aikaan sekä siihen, että koira vetää, ja siihen, että pitäisi juosta. Tai jos se tekee yhtäkkiä äkkinäisen stopin jäädessään nuuskimaan jotain hajua. Siihen tyssää silloin minun juoksunikin, noin suurin piirtein. Koirani ei ole suuri, mutta uskokaa tai älkää, sillä on yllättävän paljon voimaa. Tämän voinevat todistaa jopa mieshenkilöt. :-D
Lenkillä kohtasin naisen, jolla oli minun koirani näköinen pentukoira. Aivan tajuttoman suloinen. Tosin minun koirallani ja tällä ihanalla pennulla oli se ero, että pennulla ei ollut valkoista rinnassa. Se oli kuulemma puhdasrotuinen schipperke, eli laivakoira. Minunkin koirassani on laivakoiraa, tai ainakin siinä pitäisi olla. Yhdennäköisyys oli valtaisa. Koirat siinä hetken nuuskivat toisiaan. Heh. Juttelin naisen kanssa hetken. Lyhyestä kontaktista vieraan ihmisen kanssa jäi kuitenkin hyvä mieli.
Ajattelin, että mikäli saisin vihdoin ja viimein kiskottua itseni aikaisemmin sängystä ylös, voisin harjoittaa tuota hölkkäämistä hieman enemmänkin. Mäkijuoksuakin voisi taas huomenna treenata ainakin yhtä paljon, kuin muina päivinä. Tänäänhän sitä ei tullut juuri työstettyä, mutta ehkä erilainen harjoittelu onkin hyväksi. Unohdin mainita muuten, että kävelin taas raput tänne "yläkertaan", eli kuudenteen kerrokseen. Olihan siinä kävelemistä. Voi olla, että huomenna taas käy jalkoihin tuo tämän iltainen hölkkääminen, mutta ajatus ei tunnu minusta ollenkaan pahalta. Itse asiassa nautin siitä, että tuntuu, että olen tehnyt jotain. :-D Onko tämä nyt vähän typerää? No, oli tai ei...
Nyt siirryn varmaan tästä lueskelun puolelle. Jatketaan huomenna, tai myöhemmin, jos jotain polttavaa tulee. ;-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti