Tällä hetkellä olen aika tyytyväinen itseeni. Lähdin tuossa jokin aika sitten koiran kanssa lenkille. Tarkoitus olikin vetää sellainen tunteroisen lenkki, mutta päädyin sitten matkan varrella eräälle pururadalle, jossa on mahdollisuus harrastaa myös mäkijuoksua. Reippaana likkana minä sitten hetken mielijohteesta koetin juosta mäkeä peräti neljään otteeseen, keuhkojeni pyrkiessä kovasti pihalle. Niin huono kunto minulla on, mutta tulipahan kokeiltua. Paluu matkalla vielä kävelin portaat kuudenteen kerrokseen. ;-)
Mäkijuoksusta sainkin uuden kipinän. Ajattelin nyt alkaa treenailemaan sitä melkein päivittäin kohottaakseni kuntoani enemmän. Kaipa sen nyt luulisi kuntoa kummasti kohottavan, kun tarpeeksi kauan harjoittelee?
Tarkoitus olisi nyt sitten huomisaamuna nousta aikaisin ylös, ja käydä koiran kanssa jonkin mittainen lenkki. Sellainen, että koira saa hoidettua asiansa, ja samalla tuo lenkki saa luvan toimia minulle jonkinlaisena lämmittelynä. Tuon alkuverryttelyn jälkeen vien koiran kotiin, jotta saan sitten liikkua yksikseni jonkin aikaa. Otaksun sen olevan tehokkaampaa, sillä koiran kanssa joutuu hidastelemaan, koska se haluaa nuuskia joka paikan. Kuten sen tietysti pitää saada tehdäkin, ettei se aivan kokonaan tylsistyisi.
Huomenna suuntaan luultavasti myös sinne Intersportiin katsastamaan, löytyisikö sieltä minulle sopivia (etenkin hinnaltaan) rullaluistimia, joiden avulla voisin sitten myös päästä nauttimaan Suomen kesästä ja liikunnan tuomasta ilosta.
Huomasin muuten, että oloni on jotenkin tyytyväisempi, vaikka aika kuumissani ja hikinen ja muutenkin läkähtynyt moisen mäkijuoksun jäljiltä olin. Ehkäpä siinä railakkaamassa liikunnassa kuitenkin on sitten sitä jotain, minkä vuoksi sitä kannattaa harrastaa edes pieni määrä päivässä. Hermot eivät tunnu olevan alkuunkaan niin kireällä, kuin yleensä. Muutenkin on oudon seesteinen olo. Ei sitä varmaan siis ihan syyttä sanota, että liikunta on hyväksi myös ihmisen henkiselle puolelle... Vielä, kun saisi tämän homman toden teolla käyntiin. Tämäkin päivä kun meni lähinnä haaveillessa. Onneksi pakotin itseni ulos edes iltasemmalla. Aamulla se olisikin sitten aikainen nousu.
Tässä liikuntaan liittyviä asioita miettiessäni mieleeni juolahti, että ehkä tuota ruokavaliotakin pitäisi katsastaa vähän uudelleen. Ainakin osan tuosta makeansyönnistä voisi jättää pois, vaikka ihan kokonaan en sitä toistaiseksi henno heittää. Lienee turhan vaikeaa lopettaa kaikkea ihan totaalisesti kerralla. Tai mikä ettei, jos se jonkun kohdalla tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta... Jossain kuitenkin neuvottiin joskus, että pitäisi antaa itselleen lupa myös herkutella välillä, jotta ei tapahdu ikään kuin liian jyrkkää nousua painonpudotuksessa.
No joo. Mutta minäpäs painunkin tästä kohtapuolin nukkumaan, kunhan ensin selailen ravintoon liittyviä juttuja netistä. Kirjoittelen sitten aamusta, yritän psyykata itseni aikaisin lenkille. :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti