Enpä herännyt taaskaan!

Pitihän se tietenkin arvata, että taaskaan en heräisi siihen aikaan, kun olen kelloni laittanut soimaan. Ihme ja kumma. En tajua, miten minulla ei myöskään ole mitään muistikuvia siitä, että otan kännykän käteeni ja painan herätyksen pois. Ehkä se sitten on soinut aikansa ja loppunut vihdoin ja viimein. Ikävää, mutta totta. Taas on puoli päivää tärvääntynyt nukkumiseen, vaikka olin totta kai väsynytkin eilisistä "koitoksista" ja tarvitsinkin ehdottomasti unta. Mutta silti, jotenkin harmittaa, kun tämä menee joka ikinen aamu tähän.

Katselin tuossa erään ystäväni hääkuvia. Vitsit, että olisikin mahtavaa joskus maailmassa päästä itsekin naimisiin, vaikka mitään törsäileviä satuhäitä ei järjestettäisikään. Mutta eipä nyt mietitä häitä, kun ei ole vakituista seurustelukumppaniakaan.

Tästä pitäisi sitten alkaa pikkuhiljaa valumaan sille pitkälle kävelylenkille koiran kanssa, jotta se saa tyhjennettyä rakkonsa ja muutenkin saa liikuntaa. Liikunnan tarpeessa lienen itsekin yön jäljiltä, kunhan ei vain alkaisi sataa. Tuosta ilmasta ei nimittäin tiedä. Illalla sain muuten luettua loppuun sen Dostojevskin Idiootti 1:n, tänään suunnitelmissani olisi mennä kirjastoon ja palauttaa noista kirjoista kaikki, paitsi kaksi,... Koetan lainata noiden Hietamiesten kirjojen väliin sen yhden puuttuvan teoksen, jos se nyt kirjastossa paikalla on. Pitää vain odotella isukkia töistä kotiin, että saan lainata kirjastokorttia.

En muuten tajua, missä vaiheessa minä oikein aion lukea, jos kerran torstaina olen menossa Sinne? Siellä lukemiset jää, takaan sen. En muutenkaan oikein tiedä, mitä tekisin M:n suhteen. Minun pitäisi kyllä nähdä se, mutta en todellakaan haluaisi viettää aikaa minun luonani. Koska siinä on sitten se pelko, että perjantaiset suunnitelmat TJ:n kanssa menevät täysin myttyyn, ja sehän on sitten pettymys sekä minulle että hänelle. Tätä kun on niin odotettu. M kuitenkin on myös nähtävä, sillä jollen näe, sekin taitaa olla pettymys meille molemmille osapuolille. Ehkä minun pitäisi nähdä M nimenomaan hänen luonaan, jolloin voisin sujuvasti lähteä sieltä sitten kun itse lystään. Vedoten johonkin.

Nyt on kai kuitenkin heräteltävä koirani, joka onnellisesti tuhisee tuolla sängyn alla, ja tosiaan lähdettävä sinne lenkille. En tiedä, lähdenkö sille oikein pitkälle lenkille - ilma nimittäin näyttää siltä, että tiedä, vaikka tuo sataisi. Mutta jonkinlaisen lenkin kuitenkin teen. Raportoin sitten lisää myöhemmin.