<--- Siinäpä teille näkymä yöttömän yön auringosta, otettu siis Juhannusyönä Lapissa.
Nyt ollaan sunnuntai-illassa, ja Juhannus on siis vietetty. Itse ainakin olen kiitettävästi hengissä, vaikkakin hieman väsymys. Minun Juhannukseni sujui turvallisissa ja rauhallisissa merkeissä. En ole potenut krapulaa, saanut sukupuolitautia tai joutunut ryöstetyksi tai raiskatuksi. En ole sammunut metsään. En ole oksennellut, menettänyt ajokorttiani rattijuopumuksen vuoksi tai ajanut kolaria. En ole heittänyt aivojani narikkaan - ainakaan viinan takia.
Torstai-iltana tein tyhmyyden, ja lähdin käymään Siellä. Minun piti välttämättä saada viettää yksi yö Miehen kanssa ennen Juhannusta. Takaisin Tänne pääsin joskus neljän aikaan perjantaipäivänä, joten lähtömme Lappiin siis viivästyi aika paljon. Matkaan pääsimme kuuden aikaan illalla sen jälkeen, kun olimme ensin riidelleet siitä, lähdemmekö mihinkään, ja jos lähdemme, niin mihin. Isäni ehdotti aluksi Jyväskylää, minulle se ei käynyt. Päädyimme sitten siihen, että mennään käymään Iisalmessa. Huokaisin hieman pettyneenä, mutta lähdimme matkaan. Ajettuamme jonkin matkaa Ylivieskan suuntaan päätimme kiertää sitä kautta Ouluun ja suunnata sittenkin Lappiin päin. Koira kulki luonnollisesti mukana, sillä eihän sitä kotiinkaan olisi voinut jättää noin pitkäksi aikaa. Pysähtyessäni muuten ulkoiluttamaan koiraa, tuntui aivan siltä, että sääsket ja mäkäräiset imevät ja purevat minut kuiviin. Koirakin taisi ymmärtää sen, ja laittoi kulkemiseensa vauhtia.
Kemin kohdalla pysähdyttiin eräälle huoltoasemalle. (Tähän väliin on nyt sanottava, että huoltoasemalla oli eräs motoristi, joka kertoi tulevansa Norjasta saakka, ja olevansa matkalla Kalajoelle. Melko pitkän matkan mies siis oli tehnyt. Lisäksi mies tuumasi, että visiiriä sai vähän väliä olla puhdistamassa, kun elukoita oli niin mahdottomasti.) Se on yksi Motorest- ketjun asemista, ja täytyykin nyt ihan sanoa, että mielestäni se on oikein suositeltava paikka pysähtymiseen. Siellä on mahdollisuus saada oikeaa ruokaa, jos niin haluaa - mutta myös leipiä ja panineita. He lämmittävät niitä, jos on tarvis, totta kai. Tarjolla on myös erilaisia leivoksia. Tarjolla on myös luonnollisesti mehuja, limsoja, vettä, ja kahvia kermalla tai maidolla. Minä söin kinkkusämpylää, jossa oli myös salaatinlehtiä välissä. Piristeeksi kahvia. Jälkiruuaksi muffinssi, jossa oli toffee sydän, ja toffeekuorrute päällä. Kerrassaan hyvä leivonnainen. Huoltoaseman yhteydessä on myös pieni kauppa, josta saa kyllä kaikenlaista tarpeellista. Menomatkalla ostin sieltä Offia, vaikka se ei kovinkaan paljon tuntunut auttavan. Paluumatkalla törsäsin suklaaseen, koska mikään kauppa ei kuitenkaan olisi auki Täällä, kun tulisimme takaisin.
Päädyimme Ylimuonion seuduille, itse Ylimuoniosta vielä hieman eteenpäin. Matkalla näimme pari poroa, joita ei valitettavasti saatu vangittua kameran filmille. Toinen oli vasa, toinen oli naarasporo. Kummastakaan niistä ei ollut haittaa, ne seisoivat kiltisti tien reunassa ja söivät sieltä jotain. Kenties jäkälää? Mitä ne porot nyt syövät. Pitäisi ihan ottaa selvää niiden käytöksestä, ikään kuin seuraavaa reissua ajatellen. (Elokuulla ollaan menossa, sillä kertaa päälaelle, noin aluksi.)
Maisemat olivat hienoja, tietysti paljon toisemmanlaisia, kuin täällä. Viime Juhannuksena käytiin Rovaniemellä, ja sieltä sitten Sinettään ja sitä kautta tuonne niin sanotulle rantatielle, Kukkolankosken ja Aavasaksan kautta takaisin etelään päin. Tällä kertaa pääsinkin sitten jo ihan tuonne käsivarteen saakka. Kilpisjärvelle olisi ollut matkaa vain noin 180 kilometriä, mutta se reissu jäi kuitenkin vielä suorittamatta syystä, että ajotahtimme oli huikea, ja lähdimme liikkeelle varsin myöhään - tulihan se väsymyskin siis sieltä. Yritin ehdottaa, että nukkuisimme autossa jonkin aikaa, mutta omalla kohdallani se oli melko mahdotonta, nimittäin en keskiyönauringolta saanut juurikaan unta silmääni.
Hmm? Mitä kertoisin? Nautin ajamisesta. Siitä, että sain katsella samalla kauniita ja uusia maisemia, ja ajaa. Vastaantulijoita ei ollut paljon, mutta aina välillä jokunen auto kurvaili jostain. Takseja oli liikkeellä yllättävän paljon. Kolmen aikaan yöllä näin erään talon pihalla lapsia pomppimassa trampoliinilla. Hymähdin, että tätähän se Juhannus on - eiväthän ne muutkaan mene nukkumaan niin aikaisin, emmekö mekin yhtä hyvin voi olla liikkeellä. Ajaessamme yhä pohjoisempaan, sääskiä ei ollut lähellekään niin paljon, kuin joskus muutamaa tuntia ennemmin. Ehkä se johtui siitä, että oltiin jo niin pohjoisessa - tai ehkä siitä, että päivä alkoi pikkuhiljaa valjeta. Tuskailimme, kun monellekaan huoltoasemalle ei oltu älytty jättää ämpäreitä pesulastoineen - ikään kuin joku haluaisi sellaisia varastella. Tuulilasi ja lamput kun olisi hyvä saada pestä aina välillä, niitä ötököitä kun jossain vaiheessa kertyi niihin molempiin melkoisen nopeaa tahtia.
Lauantaina puolen päivän tienoilla kävimme pyörähtämässä Kalajoella ensimmäisen kerran. Poliisi näkyi pysäyttäneen yhden autollisen näitä ulkomailta tulleita kerjäläisiä. Aikamoinen satsi heitä näkyi olevan Hiekkasärkilläkin. Lauantai-iltanakin käytiin Kalajoella mutka. Täytyy kyllä sanoa, että juhlijoita oli paljonlaisesti, kuten muinakin Juhannuksina, ja poliisia se juhliva kansa varmaan paljon työllisti. Siellähän se poliisi partioi ympäri aluetta. Mennessämme Kalajoelle silloin lauantai-iltana kello oli jo niin paljon, että Juhannusravit oli pidetty, ja raviporukkaa ajeli sankoin joukoin pois paikalta.
Huomasin miettiväni, millainen ryyppyjuhla Juhannus oikeastaan on. Kuolleita pitäisi olla tällä hetkellä tiedossa noin 20-21, jollei enemmänkin. Se on varsin vähän, kun ajattelee, että suurin osa Suomen kansasta tuntuu kadottavan aivonsa jonnekin matkan varrelle joka Juhannuksena. Tai jollei muuten, niin ainakin ryyppäävänsä aivonsa pihalle. Minä en onneksi tehnyt kumpaakaan noista, vaikka perjantaina yhdessä vaiheessa kyllä ketutti siihen malliin, että suunnittelin lauantaina alkavani muiden tavoin retkuamaan ja juopottelemaan.
Entäpä Miehen juhannus? No, siis. Olimme Täällä lauantaina noin yhden aikaan päivällä. Päästyäni vaaka-asentoon otin puhelun Miehelle. Oletin, että se on viettänyt rauhallisen perjantain. Sehän nimittäin kertoi suunnistavansa aluksi vanhempiensa luokse, ja ottavansa rauhallisesti. Se oli myös puhunut minulle mahdollisuudesta grillailla serkkunsa kanssa. Vaan mitä minä kuulinkaan sillä hetkellä, kun sain Miehen puhelimen päähän? Se oli Ylikiimingissä eräällä tanssilavalla, ja päissään kuin pelikaani. Yhden aikaan päivällä. Se siitä rauhallisesta juhannuksesta, vaikka se varmaan noin muuten olikin mennyt suhteellisen rauhallisissa merkeissä ilman tappeluita ja sen kummempia kahinoita. Silti minua tympi. Jos Miehellä ei kerran ollut parempaakaan tekemistä, niin olisi edes sanonut minulle, että tehdäänpäs jotain yhdessä lauantai-iltana. Mies kyllä yritti pyydellä minua ajeleskelemaan sinne päin ja hakemaan hänet pois, mutta väitin, etten pääse lähtemään. En jaksanut - olinhan tosiasiallisestikin väsynyt reissusta - eikä minua muutenkaan kiinnostanut lähteä katsomaan kenenkään sekoiluja.
Tänään se makoili krapulassaan omassa kodissaan. Hyvä niin. Karjaisin sille jo aamulla, että saisi luvan rauhoittua. Se pyysi, etten psyykkaisi sitä kovin, koska sillä on krapula. Meinasin karjaista uudemman kerran, mutta pidin sitten turpani kiinni. Taas se päivitteli, että hyi hyi, kun tuli taas tässä juotua. En sanonut mitään. Pohdiskelimme kaverini kanssa, että on se nyt perkele kumma homma, jos aikuinen mies ei osaa pitää huolta alkoholinkäytöstään, tai tiedä, meneekö juomaan vai eikö mene. Tai osaa pitää suunnitelmistaan kiinni. Sitä en tietenkään sanonut Miehelle, mutta ehkäpä joskus sattuu sellainenkin sauma, että minä sanon siitä sille.
Torstai-iltana tein tyhmyyden, ja lähdin käymään Siellä. Minun piti välttämättä saada viettää yksi yö Miehen kanssa ennen Juhannusta. Takaisin Tänne pääsin joskus neljän aikaan perjantaipäivänä, joten lähtömme Lappiin siis viivästyi aika paljon. Matkaan pääsimme kuuden aikaan illalla sen jälkeen, kun olimme ensin riidelleet siitä, lähdemmekö mihinkään, ja jos lähdemme, niin mihin. Isäni ehdotti aluksi Jyväskylää, minulle se ei käynyt. Päädyimme sitten siihen, että mennään käymään Iisalmessa. Huokaisin hieman pettyneenä, mutta lähdimme matkaan. Ajettuamme jonkin matkaa Ylivieskan suuntaan päätimme kiertää sitä kautta Ouluun ja suunnata sittenkin Lappiin päin. Koira kulki luonnollisesti mukana, sillä eihän sitä kotiinkaan olisi voinut jättää noin pitkäksi aikaa. Pysähtyessäni muuten ulkoiluttamaan koiraa, tuntui aivan siltä, että sääsket ja mäkäräiset imevät ja purevat minut kuiviin. Koirakin taisi ymmärtää sen, ja laittoi kulkemiseensa vauhtia.
Kemin kohdalla pysähdyttiin eräälle huoltoasemalle. (Tähän väliin on nyt sanottava, että huoltoasemalla oli eräs motoristi, joka kertoi tulevansa Norjasta saakka, ja olevansa matkalla Kalajoelle. Melko pitkän matkan mies siis oli tehnyt. Lisäksi mies tuumasi, että visiiriä sai vähän väliä olla puhdistamassa, kun elukoita oli niin mahdottomasti.) Se on yksi Motorest- ketjun asemista, ja täytyykin nyt ihan sanoa, että mielestäni se on oikein suositeltava paikka pysähtymiseen. Siellä on mahdollisuus saada oikeaa ruokaa, jos niin haluaa - mutta myös leipiä ja panineita. He lämmittävät niitä, jos on tarvis, totta kai. Tarjolla on myös erilaisia leivoksia. Tarjolla on myös luonnollisesti mehuja, limsoja, vettä, ja kahvia kermalla tai maidolla. Minä söin kinkkusämpylää, jossa oli myös salaatinlehtiä välissä. Piristeeksi kahvia. Jälkiruuaksi muffinssi, jossa oli toffee sydän, ja toffeekuorrute päällä. Kerrassaan hyvä leivonnainen. Huoltoaseman yhteydessä on myös pieni kauppa, josta saa kyllä kaikenlaista tarpeellista. Menomatkalla ostin sieltä Offia, vaikka se ei kovinkaan paljon tuntunut auttavan. Paluumatkalla törsäsin suklaaseen, koska mikään kauppa ei kuitenkaan olisi auki Täällä, kun tulisimme takaisin.
Päädyimme Ylimuonion seuduille, itse Ylimuoniosta vielä hieman eteenpäin. Matkalla näimme pari poroa, joita ei valitettavasti saatu vangittua kameran filmille. Toinen oli vasa, toinen oli naarasporo. Kummastakaan niistä ei ollut haittaa, ne seisoivat kiltisti tien reunassa ja söivät sieltä jotain. Kenties jäkälää? Mitä ne porot nyt syövät. Pitäisi ihan ottaa selvää niiden käytöksestä, ikään kuin seuraavaa reissua ajatellen. (Elokuulla ollaan menossa, sillä kertaa päälaelle, noin aluksi.)
Maisemat olivat hienoja, tietysti paljon toisemmanlaisia, kuin täällä. Viime Juhannuksena käytiin Rovaniemellä, ja sieltä sitten Sinettään ja sitä kautta tuonne niin sanotulle rantatielle, Kukkolankosken ja Aavasaksan kautta takaisin etelään päin. Tällä kertaa pääsinkin sitten jo ihan tuonne käsivarteen saakka. Kilpisjärvelle olisi ollut matkaa vain noin 180 kilometriä, mutta se reissu jäi kuitenkin vielä suorittamatta syystä, että ajotahtimme oli huikea, ja lähdimme liikkeelle varsin myöhään - tulihan se väsymyskin siis sieltä. Yritin ehdottaa, että nukkuisimme autossa jonkin aikaa, mutta omalla kohdallani se oli melko mahdotonta, nimittäin en keskiyönauringolta saanut juurikaan unta silmääni.
Hmm? Mitä kertoisin? Nautin ajamisesta. Siitä, että sain katsella samalla kauniita ja uusia maisemia, ja ajaa. Vastaantulijoita ei ollut paljon, mutta aina välillä jokunen auto kurvaili jostain. Takseja oli liikkeellä yllättävän paljon. Kolmen aikaan yöllä näin erään talon pihalla lapsia pomppimassa trampoliinilla. Hymähdin, että tätähän se Juhannus on - eiväthän ne muutkaan mene nukkumaan niin aikaisin, emmekö mekin yhtä hyvin voi olla liikkeellä. Ajaessamme yhä pohjoisempaan, sääskiä ei ollut lähellekään niin paljon, kuin joskus muutamaa tuntia ennemmin. Ehkä se johtui siitä, että oltiin jo niin pohjoisessa - tai ehkä siitä, että päivä alkoi pikkuhiljaa valjeta. Tuskailimme, kun monellekaan huoltoasemalle ei oltu älytty jättää ämpäreitä pesulastoineen - ikään kuin joku haluaisi sellaisia varastella. Tuulilasi ja lamput kun olisi hyvä saada pestä aina välillä, niitä ötököitä kun jossain vaiheessa kertyi niihin molempiin melkoisen nopeaa tahtia.
Lauantaina puolen päivän tienoilla kävimme pyörähtämässä Kalajoella ensimmäisen kerran. Poliisi näkyi pysäyttäneen yhden autollisen näitä ulkomailta tulleita kerjäläisiä. Aikamoinen satsi heitä näkyi olevan Hiekkasärkilläkin. Lauantai-iltanakin käytiin Kalajoella mutka. Täytyy kyllä sanoa, että juhlijoita oli paljonlaisesti, kuten muinakin Juhannuksina, ja poliisia se juhliva kansa varmaan paljon työllisti. Siellähän se poliisi partioi ympäri aluetta. Mennessämme Kalajoelle silloin lauantai-iltana kello oli jo niin paljon, että Juhannusravit oli pidetty, ja raviporukkaa ajeli sankoin joukoin pois paikalta.
Huomasin miettiväni, millainen ryyppyjuhla Juhannus oikeastaan on. Kuolleita pitäisi olla tällä hetkellä tiedossa noin 20-21, jollei enemmänkin. Se on varsin vähän, kun ajattelee, että suurin osa Suomen kansasta tuntuu kadottavan aivonsa jonnekin matkan varrelle joka Juhannuksena. Tai jollei muuten, niin ainakin ryyppäävänsä aivonsa pihalle. Minä en onneksi tehnyt kumpaakaan noista, vaikka perjantaina yhdessä vaiheessa kyllä ketutti siihen malliin, että suunnittelin lauantaina alkavani muiden tavoin retkuamaan ja juopottelemaan.
Entäpä Miehen juhannus? No, siis. Olimme Täällä lauantaina noin yhden aikaan päivällä. Päästyäni vaaka-asentoon otin puhelun Miehelle. Oletin, että se on viettänyt rauhallisen perjantain. Sehän nimittäin kertoi suunnistavansa aluksi vanhempiensa luokse, ja ottavansa rauhallisesti. Se oli myös puhunut minulle mahdollisuudesta grillailla serkkunsa kanssa. Vaan mitä minä kuulinkaan sillä hetkellä, kun sain Miehen puhelimen päähän? Se oli Ylikiimingissä eräällä tanssilavalla, ja päissään kuin pelikaani. Yhden aikaan päivällä. Se siitä rauhallisesta juhannuksesta, vaikka se varmaan noin muuten olikin mennyt suhteellisen rauhallisissa merkeissä ilman tappeluita ja sen kummempia kahinoita. Silti minua tympi. Jos Miehellä ei kerran ollut parempaakaan tekemistä, niin olisi edes sanonut minulle, että tehdäänpäs jotain yhdessä lauantai-iltana. Mies kyllä yritti pyydellä minua ajeleskelemaan sinne päin ja hakemaan hänet pois, mutta väitin, etten pääse lähtemään. En jaksanut - olinhan tosiasiallisestikin väsynyt reissusta - eikä minua muutenkaan kiinnostanut lähteä katsomaan kenenkään sekoiluja.
Tänään se makoili krapulassaan omassa kodissaan. Hyvä niin. Karjaisin sille jo aamulla, että saisi luvan rauhoittua. Se pyysi, etten psyykkaisi sitä kovin, koska sillä on krapula. Meinasin karjaista uudemman kerran, mutta pidin sitten turpani kiinni. Taas se päivitteli, että hyi hyi, kun tuli taas tässä juotua. En sanonut mitään. Pohdiskelimme kaverini kanssa, että on se nyt perkele kumma homma, jos aikuinen mies ei osaa pitää huolta alkoholinkäytöstään, tai tiedä, meneekö juomaan vai eikö mene. Tai osaa pitää suunnitelmistaan kiinni. Sitä en tietenkään sanonut Miehelle, mutta ehkäpä joskus sattuu sellainenkin sauma, että minä sanon siitä sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti