Päivän uusimmat juorut

Eilen illalla Elämäni Rakkaus taas kerran soitti. Juttelimme niitä näitä, tunnelma oli hieman haikea. Tuntui, että paljon jäi sanomatta, mutta sainpahan sentään suutani hieman auki. Sain sanottua edes jotain, mitä silloin sydämelläni oli. Se helpotti, ainakin hieman. Tuntuu vain, että meidän olisi ehdottomasti nähtävä jossain vaiheessa ja puhuttava paikan päällä, ilman sivullisia korvia. Vain niin asiat voivat edetä johonkin suuntaan. En tarkoita välttämättä meidän rakkaustarinaamme, vaan meidän molempien elämäämme. Minä en ainakaan pysty menemään eteenpäin kunnolla ennen kuin olen selvittänyt hänen kanssaan asiat kunnolla. Toisaalta, pystyisinkö sitten menemään eteenpäin kunnolla muutenkaan - no, en oikein tiedä siitäkään. Tuntuu, että pääsisin todella kunnolla eteenpäin vain kyseisen ihmisen kanssa. Mutta jollei se ole mahdollista, niin täytyy tietysti ottaa se niin sanottu toisiksi paras. Joka tapauksessa kyseisen ihmisen ansiosta tuli valvottua peräti noin puoli viiteen saakka aamulla, enkä siksi ollutkaan kovin skarppina saatika pystyssä siihen aikaan, kuin alunperin suunnittelin. Harmitti, mutta minkäs teet. Pakkohan se on joskus nukkuakin. Muuten sitä ei ainakaan jaksa tehdä yhtään mitään.

Saatuani itseni ylös otin hetimmiten asiakseni siivoilun; imuroin ja pesin asunnon lattiat. Sen jälkeen lähdin koiran kanssa lenkille, jota se jo malttamattomana odottelikin. Kävelimme jotain seitsemisen kilsaa, mikä oli ihan kiitettävästi. Matkalla pysähdyin taas juottamaan koiraa eräälle joelle, ja matkan aikana näin sen saman sievän varsan, jonka eilenkin. Näytti tilalla olevan toinenkin varsa, ellei se sitten ollut poni - en nähnyt oikein tarkasti. Ainakin yksi ponikin kuitenkin oli. Huomenna meinasin, että otan kameran päivällä mukaan. Räpsin sitten kesäisempiä kuvia koirastani ja samalla siitä varsasta, mikäli vain saan onnistumaan sen. On nimittäin niin kaunista katsottavaa. Heh. :-) Saatanpa sitten laittaa tänne blogiinkin muutaman kuvan näistä kauniista näyistä. ;-)

Pyörän renkaiden täyttämisestä oli se hyöty, että lähdin kuin lähdinkin tänään sille puhumalleni pyörälenkille. Ajattelin aluksi, että voihan sitä lyhyemmänkin matkan polkea, mutta poljin sittenkin sen parikymmentä kilometriä. Parempi olokin minulla on. Tai siis veikkaan, että mielialani olisi paljon huonompi, jos olisin polkenut vain jonkun minun mielestäni "mitättömän" matkan. Ihan hyvin minä jaksoin polkea, toki se jalkoihin otti ylämäissä ja sen sellaisissa. Kun pysähdyin, jalat tuntuivat jäykiltä. Niin kai käy, kun pitkästä aikaa pyöräilee pitempää matkaa. Huomenna saattaa särkeä, mutta valitellaan sitä sitten kun asia on ajankohtainen. :-D Kaipa ne jalatkin siitä kuitenkin tottuvat, koska huomenna nimittäin aion vetää samanmittaisen lenkin uudelleen juuri edellämainitun vuoksi. Siis että jalat tosiaankin tottuvat.

Tänään pitäisi vielä jonkunlaisen lenkki koiran kanssa tehdä, mutta kovin pitkää siitä ei varmaankaan tule. Luulen, että lyhyempi riittää ainakin minulle itselleni. Koiranihan tietysti olisi mielissään, jos kävelisin sen kanssa pidempäänkin. Pitää nyt kuitenkin ajatella lähinnä sitä, mikä nyt on niin sanotusti tarpeen. Kunhan koira saa haistella ja nuuskia ja tehdä tarpeensa, niin se riittää nyt tältä erää. Ehkä se olisi aina parempi, jos kävelisi pidempään, mutta nyt tuntuu laiskottavan. Tekisi mieli sanoa jollekin muulle, että jos joku muu voisi lähteä koiran kanssa ulos. Mutta eihän se niin mene, minun se on kuitenkin mentävä. Eli kohta siis nokka kohti samoja katuja, kuin tähänkin saakka. ;-D Saattaahan olla, että lenkillä ollessani innostunkin sitten kävelemään hieman pidempään, kuin mitä tällä hetkellä suunnittelen. Niinhän monesti käy. Mitään älytöntä repäisyä en nyt lähde tekemään, enkä missään nimessä sitä 12 kilsan lenkkiä. Muutenhan minä olen niin poikki huomenna, etten jaksa tehdä mitään.

Kaverini, tuttuni ja sukulaiseni ovat huomanneet minun liikuntaintoni. Kysellään, mikä ihmeen liikuntakärpänen minuun on purrut, minusta kun on näyttänyt sukeutuvan suorastaan himolenkkeilijä. :-D No, tottahan se on. Mietin tässä, että jos oikein hyvään kuntoon pitkällisen harjoittelun tuloksena pääsisin, voisin joskus miettiä sitä maratonin juoksemista. Sehän olisi hienoa, silloin ainakin tietäisi, että no perhana, onhan mulla kuntoa. :-D Mutta katsotaan sitä sitten joskus. Nyt on tarkoituksena vain kunnon nostaminen ja enemmän liikkuminen. Ja sitähän tämä nimenomaan on ollutkin, lenkit on pidentyneet huomattavasti, mikä on pelkästään hyvä asia. (Paitsi, että minulla on rakko varpaassa...) Niihin kommentteihin ja kyselyihin olen sitten vain vastannut, että niin kai minusta on sitten tullut - siis himolenkkeilijä - ja että niin kai se liikuntakärpänen on sitten totaalisesti purrut. :-D Mutta mukavaahan tämä on; siis liikkuminen - etenkin kauniilla säällä! Viikonloppuna taitaa muuten jäädä liikkumiset vähän vähemmälle, sillä lähden pyörähtämään hieman pohjoisemmassa. Näen TJ:n, sekä M:n, jolle olen mielessäni antanut uuden mahdollisuuden. Se, jota aiemmin kutsuin Häneksi, ei ole enää ottanut mitään yhteyttä - tuskin ottaakaan. Mutta ei kyllä ole ikäväkään, kunhan nyt tuli vain mieleen tässä näitä muita kelaillessani. :-D Liikkumisestani kuitenkin puheenollen toivon, että kesä riittää siihen, että olen syksyllä paremmassa kunnossa, kuin aloittaessani. Syksy on päämääränä nimenomaan siksi, että syksyllä kun se opiskelu alkaa joka tapauksessa. Jos minulla on liikuntaa, en todellakaan halua keikkua missään juoksujonon häntäpäässä pelkästään siksi, että minulla on niin huono kunto, etten jaksa tehdä kerrassaan mitään. Muutenkin kaikki käy paremmin, jos peruskunto on parempi. Syksyllä kaikenlaista lenkkeilyä ja pyöräilyä harrastan myös, siihen saakka, että tulee niin kamalat kelit, ettei sitä voi enää tehdä. Sitten alkaakin kuntosalitreenin vuoro. Siellä sitten poljetaan kuntopyörällä, juostaan matolla, ja mitä lie. Käydään varmaan niissä ryhmätreeneissäkin, pitää sitten vain katsoa tarkoituksiani vastaava kuntosali. ;-D

Huomisesta vielä:
Neljän maissa menen hakemaan mummoni ja sen matot, ja menemme yhdessä mattopesulaan. Sitä ennen tietysti syön. Huomenna minun on vähän niin kuin pakko herätä aamulla aikaisin, mikäli mielin tehdä useamman pitemmän pyrähdyksen. Ei siis muuta kuin kello rohkeasti soimaan. Ja jos nyt jostain syystä alkaa näyttää siltä, että koko yö menee valvomiseksi, niin valvon sitten seuraavankin päivän. Aivan varmasti se uni sitten viimeistään seuraavan päivän iltana koittaa. :-D Toivon tietysti, ettei noin käy, mutta kun tässä nyt olisi tätä tekemistä niin runsaasti, niin voi olla, että unetkin sitten jää vähemmälle. Mutta jos niin käy, niin lepään sitten senkin edestä sitten jossain vaiheessa. Mutta siis tiivistettynä huomisen kuntoiluohjelma, joka ei todellakaan nyt tule missään järjestyksessä. (Järjestys selviää huomenna, mutta listailen näitä nyt vain sillä tavoin, kun mieleeni tulee.)
* 20 km pyöräilylenkki, eli siis se sama, kuin tänäänkin.
* 12 km kävelylenkki x 2
* ~6 km kävelylenkki
(Luultavimmin koira on mukanani ainakin kahdella näistä edellä mainituista lenkeistä, mutta pyöräilylenkille en sitä ota mukaan. Vaikka se varmasti saisikin energiaansa hienosti kulutettua siinä samalla, kuin minä ajan. En ole kuitenkaan koskaan ajanut pyörällä samalla, kun koira on ollut mukana, ja pelkään, että se vetää minut kumoon. Ehkäpä sitäkin alan tässä joku päivä harjoittelemaan.)

Nyt kuitenkin iltalenkille mars!