Tiistain ja keskiviikon summaus

Aurinkoihottumaa käsissä ja hieman rinnassakin, mutta kyllä se siitä ohi menee. Päivä on jälleen kerran ollut lämmin ja auringontäyteinen, joten olen luonnollisesti käyttänyt muutaman tunnin ihan pelkästään auringonottoon parvekkeella samalla lueskellessani.

Mies suunnitteli muutamia tunteja kaupunkiin menoa kävellen, kun oli hyvä ilmakin, mutta luonnollisesti se siirsi sitä seuraavalle päivälle.

Keskiviikko:
Lämmintä on tosiaan piisannut, myös tänään. Tuntuu, että sisällä on jopa kuumempi, kuin ulkona, vaikka pihallakin on lämmintä vähintään se 24 astetta, varjossa. Auringossa vielä lämpöisempi. Tällä kelillä olisi hyvä pelkästään löhötä rannalla tai vain olla. Juuri mitään ei jaksa tehdä. Aurinkoahan minä olen tietysti tänään taas ottanutkin, vaikka en rannalla. Kävin kahlaamassa koirani kanssa soramontuilla ja sain koirani uimaan. Ajattelin, että siinä on sille vähän vilvoittelua, koska sillä on kuitenkin tuon paksun turkkinsa kanssa kuuma. Itsellekin teki hyvää se kahlaaminen. Uidakin olisi voinut, mutta kun ei ollut uimavaatteita mukana. Soramontut on lisäksi rauhallinen paikka, ei mikään ylikansoitettu kaupungin uimala. Rauhastahan se minä tykkään.

Lukemistahan sitä on myös tullut tänään harjoitettua, ja harjoitan kohta lisää. Miehen kanssa olen myös keskustellut. Se sai sitten tänään mentyä jollain konstilla kaupunkiin, mutta ei suinkaan se siellä mitään erikoisempia asioita hoidellut. Kunhan joi kaljaa veden äärellä, ja siirtyi nyt illemmalla puistoon, jossa kuulemma oli vaikka kuinka paljon sen lapsuuden kavereita. Meinasin lohkaista ihan vittumaisuuttani, että kaikkiko ne sinun lapsuuden ystäväsi ovat noin kaljaan/viinaan meneviä, mutta enpä sitten sanonut niin. Tuumasin vain, että no niinpä tietenkin. Lausahduksen merkitystä Mies ei varmaan älynnyt.

Se käski minun tulla hakemaan se pois sieltä. Siis sieltä puistosta, missä puistossa se nyt sitten ikinä olikaan. Naurahdin hivenen ivallisesti; että minäkö lähtisin täältä ajelemaan Sinne, että saisin sen haettua pois puistosta? Ja ihan kuin niitä kyytejä ei lähempänä olisi. Mies suutahti, ja sanoi, että jos minulla olisi joku hätä, niin se hakisi minut vaikka mistä. Huokaisin ja sanoin, että ei sitä nyt tartte olla hätää, kun ei se pahemmin minua muutenkaan ole haeskellut yleensäkään yhtään mistään. Sille tuli sitten jotain muita bisneksiä siihen, ja tuumasi, että kuullaan myöhemmin. Kaiken lisäksi se sanoi rakastavansa minua. Nyt, aina ja ikuisesti. Hörähdin. Kaikkea sitä kuuleekin. Sanoin sen ääneen, mutta se ei varmaankaan kuullut.

Aurinkoihottuma ei ole pahemmin juuri nyt vaivannut, mutta olenhan minä koettanut ottaa aurinkoa myös selälleni. Olisi vain helpompi, jos voisi löhötä mahallaan sen sijaan, että istuu selkä aurinkoa kohti. Parempi kai kuitenkin sekin, kuin ei mitään. Ja vaikka käsissä tai muualla ei aurinkoihottumaa olekkaan, niin käsiä kuumottaa silti jonkin verran. Ne eivät ole punaiset tai punoittavat, ne ovat ruskeat, mutta vissiinkin pitäisi silti hankkia ihan oikeaa aurinkovoidetta tällaisten ilmojen vuoksi.

TJ yritti soittaa minulle eilen, mutta puhuin toista puhelua parhaan ystäväni kanssa. En vastannut välipuheluun, mutta TJ sen kuin jatkoi soittamistaan. En ymmärrä, miksi sen piti saada minut kiinni juuri sillä sekunnilla. Eikö se kuullut, että puhuin toista puhelua? Eikö se voinut soittaa vaikka parinkymmenen minuutin päästä uudelleen, sen sijaan, että sen piti rynkyttää väliin noin minuutin välein? Ja sitten, kun en vastannut, sain siltä tietysti viestin. Minua ei kuulemma tunnu kiinnostavan. Vielä muutama viikko sitten vaikutin kiinnostuneelta. Hymähdin parhaalle ystävälleni, että TJ siis noin kymmenen minuutin (tai tarkalleen sanottuna yhdentoista) perusteella tuli siihen tulokseen, etten ole kiinnostunut. Minulle ainakin järki sanoisi, että jos toinen puhuu toista puhelua, niin kai sitä voi soittaa sitten jonkin ajan päästä uudelleen, eikä heti perään yrittää väliin ja sitten turhautua. Ilmeisesti TJ sitten itse puhuu niin lyhykäisiä puheluja, että tuollainen jatkuvasti soittaminen on sen mielestä ihan normaalia. En tiedä. Laitoin sille vasta tänään vastausviestin. Sanoin, etten ollut muka kuullut välipuhelun merkkiääntä, koska olin kaupungilla. Kerroin kyllä, kenen kanssa olin jutellut. Olisi kai pitänyt jättää sanomatta tuo valkoinen valhe tuosta kuulemishommasta, mutta hyvänen aika.

Taidanpa nyt ottaa puhelun tälle niin sanotulle siskolleni, ja ehkä sen jälkeen Miehelle. Ehkä. Katsotaan nyt.