Porotietoutta

Yritin tuossa etsiä faktoja poroista, etupäässä niiden käyttäytymisestä. Siis että ovatko aggressiivisia vai lauhkeita. Mitään sellaista en kuitenkaan löytänyt. Löysin kyllä muunlaista tietoa, kuten sen, että ne eivät juokse hirvien tavoin tien yli, eivätkä syö näin kesäaikaan jäkälää. Ne saattavat tulla keskelle tietä "tojottamaan", koska hyttyset ikään kuin ajavat ne sinne, ilma kun virtaa paremmin tiellä kuin jänkhällä. Sanotaan myös, että porolla on herkkä vatsa, ja hyvä muisti, eikä se erityisemmästi välitä silittelystä ja sopii täten allergisellekin ihmiselle lemmikiksi. Enhän minä toki tätä porotietoutta katselekaan nyt sillä silmällä, että olisin tänne Keski-Pohjanmaalle poroa ottamassa lemmikiksi. :-D

Mutta takaisin siis poron ominaisuuksiin. Koetan nyt kirjoitella niitä tänne, koska jostain syystä muistiinpanopaperini joutuvat hukkaan melkeinpä poikkeuksetta, ja niitä on sitten tympeä etsiä tuloksetta. No, mutta siis. Etsin näitä juttuja tässä samalla lisää, ja kirjoittelen varmaan vastaisuudessakin lisää tietoutta tähän saman jutun alle.

Ensinnäkin urosporoja kutsutaan hirvaiksi, ja naarasporoja vaatimiksi. Nuoret porot ovat vasoja. Yli 7-vuotiasta poroa kutsutaan nimilopuksi. Porot synnyttävät tavallisesti vain yhden vasan, joka painaa tavallisesti noin 4-6 kiloa. Vasat syntyvät keväällä, viimeistään kesäkuulla. Vasat nousevat jaloilleen jo puolen tunnin ikäisinä, ja vaikka ne kestävät hyvin esimerkiksi kylmää, ne ovat silti riippuvaisia emänsä maidosta. Emä imettää vasaa korkeintaan puoli vuotta, mutta kahden kuukauden ikäinen vasa voi syödä muutakin ravintoa. Vuosittain syntyy muuten noin 130 000 - 150 000 vasaa.

Kesän lopulla aikuinen hirvas painaa n. 90-180 kiloa, ja vaadin 60-100 kiloa. Porojen sarvet saattavat kasvaa jopa kaksikin senttiä päivässä, ja ne ovat kasvaneet täyteen mittaansa loppukesästä. Sarvien kasvuaikana sarvien päällä on nahka, jonka porot sitten kelovat syksyllä pois (=hankaavat sarvia puiden reunoihin, joilloin nahka poistuu.)

Poro on laumaeläin, eikä siten ole onnellinen täysin yksinään. Poro käyttää ravinnokseen yli kahtasataa kasvia, ja tulee toimeen myös ilman jäkälää. Porot valikoivat aina tuoreimmat kasvit, ja kasvien kasvavat osat ravinnokseen. Heinä- ja ruohokasvit sekä suokasvit ovat suosituimpia. Myös maitohorsma on porojen herkkua. Loppukesästä ja syksyllä porot syövät mielellään sieniä, suurikokoiset tatit ovat etenkin niiden mieleen.

Porot eivät ole luonnostaan aggressiivia, mutta rykimäaikaan (eli kiima-aikaan) hirvaat saattavat äksyillä. Lisäksi leikkaamattomat hirvaat samassa paikassa saavat keskenään rähinän aikaan. Siksipä niitä ei pitäisikään laittaa esimerkiksi samaan aitaukseen. Kähinää saattaa syntyä myös ruokapaikkojen puolustamisesta.