Tämä päivä

Tästä päivästä ei ole oikein paljon kerrottavaa. Valvoin myöhään, ja pohdiskelin ensin vuorokauden läpi valvomista, jonka kuitenkin jätin toteuttamatta, kun väsymys alkoi painaa kunnolla. Sain luettua Raja- nimisen kirjan, ja aloitin Tuliportaita. Palautin Hietamiehen Kannas- sarjaan kuuluvan kirjan kirjastoon, samoin Brontën Kotiopettajattaren romaanin. Lainasin sieltä myös kaksi uutta kirjaa, joita varmaankin pääsen aloittelemaan huomenna. Dostojevskin Idiootti 2 on edelleen kesken, koska se on kirjoitettu siten, että sitä tuntuu jotenkin kovin raskaalta lukea. Dostojevskin kirja on ajoittain ihan kiintoisakin lukea, mutta jostain syystä en etene siinä sellaista vauhtia, kuin haluaisin. Minusta kirjan pitää vaikuttaa lukijaan siten, että se tekee mieli ahmia kerralla. Ehkä Dostojevski sitten vain kirjoittaa niin hienosti, että minun mieleni ei sitä kykene ymmärtämään, en tiedä.

Minun on ikävä Miestä. Jos en tietäisi, että minun on huomenna otettava käsittelyyni auton siivous ja asunnon siivous, olisin lähtenyt tänä iltana Miehen luokse. Minun on oikeasti sitä niin ikävä, että nyt olisi paljon, jos saisin vain olla sen vieressä. Tätä en ole valitettavasti vielä voinut kertoa Miehelle, koska se on jonkinlaisessa tapahtumassa, josta en nyt enempää kirjoita tänne. Paikalla on kuitenkin paljon porukkaa. Mietin, mahtaako Mies olla yöhön asti tai kuinka kauan tuo tapahtuma edes tänään kestää. Tai onko paikalla joku majoittumismahdollisuus, jääkö Mies sinne peräti yöksi? Ei ole ollut tilaisuutta jutella mistään sen kummemmin, vaikka näiden asioiden selvittämiseen ei olisi minun mittapuuni mukaan kovin kauaa mennyt, eikä tuhraantunut sellaisia sanoja, että jonkun olisi tarvinut ajatella kiinnostuneena, kenen kanssa Mies oikein jutteleekaan. Vaikka tokihan Miehen lähimmät ihmiset suunnilleen tietävät minusta, ja Luoja ties, kuka. No mutta kuitenkin. Jollei Mieheltä ala kuulumaan soittoa, soitan sille itse tuossa noin tunteroisen kuluttua. Samallahan minä kätevästi kuulen, kuuluuko sieltä taustalta meteliä vai ei. Jos ei kuulu, niin silloin hän on arvatenkin joko syrjässä puhumassa, tai sitten jo omassa kodissaan. Jos kuuluu, voin otaksua hänen olevan tässä tapahtumassa edelleen.

Minua taas hieman kaivelee se, etten ole kuullut häneltä taas hetkeen ainoatakaan hellää sanaa. Se kirpaisee, vaikka sitä en olekaan ääneen sanonut. Minä olen koettanut livauttaa jotain aina väliin saamatta kuitenkaan sanoilleni vastakaikua. Tästä on ollut ennenkin puhetta. Mies on kommentoinut sitä, etten puhu hänelle "mitään sellaista", eli siis juttele hänelle hellästi. Minä olen vastannut sille, että ei oikein tee mieli - olenhan yrittänyt, mutta kun en ole saanut takaisin mitään, niin... Voi, kun tässä ei nyt taas kävisi niin. Tuntuuhan se ikävältä, kun itse yrität, ja sitten toinen toimii välinpitämättömästi, tai ei toimi oikeastaan ollenkaan. Tästä aiheesta minun on varmaankin taas kerran huomautettava Miehelle, vaikka totta kai toivoisin, että se ennen minun huomauttamistani olisi jo tajunnut jälleen kerran sen suunnan, mihin ollaan menossa, jos tuota samaa rataa jatkuu. Lieneekö se turha toivo vaiko ei, se jää nähtäväksi.

Nyt sitten suihkuun ja lueskelemaan.