1. Minulla ei ole töitä, ainoastaan velkaa. Sitä en kuitenkaan voi maksella pois, kun ei ole kunnollisia tulojakaan. Olen kiivaasti yrittänyt vaikuttaa asiaan, mutta siihen kun tarvittaisiin myös toisen osapuolen - nimittäin työnantajan - panos. Takaan, että jos joku palkkaisi minut oikeisiin töihin, joista saisin hieman enemmän kuin soskusta, niin ihan taatusti menisin ja tekisin.
2. Minun ja Miehen suhde. Se ei ole sellainen, kuin toivoisin sen olevan. Alunalkaen meillä ei ollut puhe mistään seksisuhteesta, mutta ajan kanssa ikään kuin heräsin ja havaitsin suhteemme olevan nimenomaan sellainen, mitä en ole koskaan halunnut tai pitänyt arvossa. Mies puhui ihan muutamia päiviä sitten siitä, miten se haluaa minun kanssani paljon muutakin, kunnes sitten päätti taas ilmoittaa minulle onnettomalle muuttaneensa mieltään ja haluavansa sittenkin pitää suhteemme seksisuhteena.
3. Mies kehuu aina muita naisia. Joko niille itselleen, tai sitten minulle. Olivat ne naiset sitten televisiossa tai vaikka missä. Ne on nättejä, kauniita, niillä on hyvä kroppa tai jotain hyvää kropassa, ne laulavat hyvin,... ihan mitä vaan. Minusta se ei löydä mitään hyvää sanottavaa, jonka takia minä kai itseni niin epäkelvoksi tunnenkin. Ei se minua toki haukukaan, mutta joskus olisi kai paikallaan sanoa jotain nättiäkin. En minä nyt sentään niin surkea naisena ole.
4. Se, että Mies on parasta aikaa juomassa ties kenen kanssa ja päätyy sieltä ties mihin, ja minä sen kuin homehdun kotona flunssaisena. Se ei tunnu uhraavan minulle ajatustakaan - hei, ja ottakaa nyt huomioon, ettei se ole soittanut minulle edelleenkään, vaikka lupasi, ettei minun tarvitse odottaa pitkään. Olen nyt odottanut melkein kaksi tuntia - tämäkö se sitten on joku lyhyt aika? Myönnän, että sillä luurin korvaan paiskaamisella saattaa olla osuutta asiaan, mutta miksei se ikinä voi puhua minun kanssani silloin, kun minä soitan sille?
5. Ottaa päähän, kun muut kertovat päässeensä kuka mihinkin kouluun ja olevansa tulevia tarjoilijoita, kokkeja, leipureita, autonkuljettajia, LVI-alan ammattilaisia... Minä en tietenkään tiedä vielä tuloksiani, mutta pahoin pelkään, että saan kielteisen vastauksen paikasta kuin paikasta. Mikään ei tokikaan kaadu siihen, sillä minulla on kyllä mahdollisuuksia ja suunnitelmia, mutta jostain syystä tämä asia ahdistaa myös erittäinkin paljon.
6. En tunne itseäni tärkeäksi. En tunne itseäni tärkeäksi itselleni, enkä tunnu olevan sitä kenellekään muullekaan. Uskokaa pois, olisi todella paljon, että joku sanoisi, että välittäisi minusta tai pitäisi minusta. Ja tarkoittaisi sitä. Tai sanoisi, että olen tärkeä. Kaikista eniten tietysti haluaisin kuulla tuon Miehen suusta, mutta sitähän minä en kuule kuin silloin, kun Mies on melkoisen humalassa. Jos silloinkaan.
7. Ihmiset puhuvat päässeensä töihin tai edes kesätöihin kuka minnekin. Ne puhuvat palkkapäivistään ja siitä, mitä aikovat rahoillaan tehdä. Ovat menossa matkustelemaan sinne sun tänne, miettivät, mitä ostelisivat ja mihin ostoksille menisivät. Yritä siinä sitten iloita heidän puolestaan, kun omat raha-asiat ovat päin helvettiä.
8. Tämä flunssa. Se, ettei se tunnu paranevan millään. Luulen, että olen jo paranemaan päin, mutta en kuitenkaan vielä lähellekään täysin terve. Flunssaan liittyy myös se, ettei oikein jaksa tehdä mitään, kuten vaikka lenkkeillä. Oikein pitkiä lenkkejä ei saisi vetääkään, ja sekin ahdistaa. Sisälläkään ei ole kiva istua. Valitettavasti tänään aurinkokaan parvekkeella ei tuntunut juuri miltään, koska mielialani oli se mikä oli.
9. En ole tällä hetkellä tyytyväinen itseeni sitten ollenkaan. Tuntuu, että löydän itsestäni taas ihan koko ajan uusia vikoja. Vielä vähän aikaa sitten koin olevani ihan tyytyväinen itseeni. Koin, että olen sopivan kokoinen ja ihan nättikin, kun vain viitsin laittautua. Nyt tunnen itseni lähinnä läskiksi, rumaksi ja muutenkin kaikin puolin negatiivisin adjektiivein höystetyksi surkimukseksi, josta ei ole kerrassaan mihinkään.
10. Oma olotilani. Tuntuu, että "Hällä väliä - ei kiinnosta". Vaikka kuitenkin kiinnostaa, jotkut tietyt asiat. Välillä tuntuu, että voi, kun sydämeni olisi jo niin kova, ettei tarvitsisi välittää yhtään mistään eikä tuntea yhtään mitään, koska iloa ei tunnu saavan juuri mistään. Vaikka elämää kai pitäisi potkia takaisin sen minkä kerkeää, niin juuri nyt en tunnu saavan sitäkään aikaiseksi. Olen kai sitten liian herkkä, ja annan liian helposti periksi. Kukapa tietää. Mutta on tässä kuitenkin yritetty. Koetankin nyt keräillä voimiani, ja potkin sitten takaisin oikein olan takaa, jahka olen elämäni kunnossa.
11. Koirani, joka lakkaamatta kitisee, kitisee ja taas kerran kitisee, vaikka sillä ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään hätää. Sitä on käytetty pihalla, sillä on ruokaa ja se on syönyt, sillä on vettä ja se on juonut. Sillä on luu, jota se voi pureskella. Sillä on katto pään päällä. Sitä hoivaillaan ja se on terve. Mutta ehei, siinä se vain vinkuu. Taitaa olla huomionkipeyttä, mutta minä en nyt jaksa ajatella, kuin omaa napaani.
torstai 17. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti