Aamutuimaan

Tulin juuri lenkiltä ja suihkusta. Lähdin isän ja koiran kanssa lenkille, ja palasin sieltä hieman paremmalla mielellä, kuin lähtiessäni. Kävin koiran kanssa myös isossa mäessä, juoksin vähän. Jalkoihinhan se otti. Alastulossa jalat tuntuivat tärisevän. Mäen huipulla minua muuten odotti yllätys: Huipulla olevalla penkillä oli makuupussi. Katsoin ensin kauhistuneena, että herranjumala onko täällä kenties ruumis tai jotain, kunnes tajusin, että makuupussin ja penkin juurella oli kengät, ja että siellä makuupussissa liikkui ihminen. Joku siis nukkui siellä. Jo on paikat nukkua, vaikka rauhallinen paikka kyllä onkin. Päivä on tosi lämmin jo nyt, ja hiki siellä lenkkeillessä tuli. Kai tässä jonkunlaista peruskuntoa on, mutta jalat on silti huonommassa kunnossa, kuin silloin, kun lenkkeilin monta kertaa päivässä ja kunnollisia lenkkejä. Pitää ilmeisesti taas aloittaa sekin harrastus, mutta sitähän tässä on jo muutenkin suunniteltu.

Minulle löydettiin varapuhelin. Suhtauduin aluksi löytöön pessimisesti, koska akku puhelimesta oli jossain aivan muualla, kuin puhelimessa. Mutta puhelin on nyt kuitenkin käytössä, ja pelaa hyvin. Odottelen tässä edelleen sitkeästi, että tuo varsinainen käyttöpuhelimeni ottaisi ja kuivuisi kunnolla, jolloin voisin mahdollisesti saada Miehen numeron sieltä jollain konstilla, eikä minun tarvitsisi arpoa. Helpottaa kuitenkin, kun on edes tämä puhelin käytössä. Auttaa se jotain.

Minua väsyttää, mutta jonkin ajan päästä päätin lähteä torille. Aion syödä siellä kalaleipää. Koetan välillä soittaa numeroon, jonka luulen olevan Miehen. Katsotaan, onko tuo numero väärä vaiko oikea, saanko sen numeron nyt tähän hätään jostain. Puoleenpäivään mennessä jos en Miehestä kuule mitään, soitan kaljabaariin. Kyllä se on sinne ennättänyt puoleen päivään mennessä, jos se on mennäkseen. Ja luulisi sen nyt älyävän soittaa minulle edes jostain, kun minusta ei kerran kuulu mitään. Niin että turha kai tässä on hermostua. Harmittaa vain, kun minusta pitäisi saada Mies kiinni tällä sekunnilla.

Kaverini varmaan olettaa, että lähden näillä hetkillä ajamaan sinne päin, mutta 99% varmuudella voin sanoa, että en ole lähdössä. Enpä nyt kuitenkaan muutenkaan vielä pääsisi, koska se varsinainen asia, jonka takia minun piti olla täällä nimenomaan tänä aamuna, on vielä hoitamatta, enkä tiedä, milloin se hoituukaan. Kai joskus tunnin sisään. Sillä välin menen torille syömään sitä kalaleipää, josta jo mainitsinkin. Sen jälkeen voisin nukkua vähän. Väsyttää, koska yöunet jäivät lyhyiksi. Valvoin myöhään jutellen aina välillä Miehen kanssa puhelimessa, kunnes sitten nukahdin. Ja muutaman tunnin kuluttua sitten sähläilinkin puhelimeni kanssa niin, että se sitten molskahti sinne vessanpönttöön.

Lähden tästä nyt pukemaan päälleni ja katselemaan torille aamuista kansaa.