Ihmissuhde (ja vähän muutakin) narinaa

Mietiskelin tuossa aiemmin, ettei minulla taida olla enää tälle päivää mitään sen tähdellisempää sanottavaa, mutta erehdyin. Unohdin ensinnäkin kertoa Itkevästä. Se on taas yrittänyt soittaa minulle tänään, enkä minä ole vastannut. Se laittoi minulle myös viestiä jossa se epäili minulla olevan varmaan jo jonkun toisen kumppanin. Vastasin, että Itkevän pitää antaa minulle aikaa ja että sen tulee soittaa minulle myöhemmin. Se on yrittänyt soittaa, mutta en ole vastannut. En ihan totta haluaisi antaa sille turhaa toivoa, koska kai se näköjään on jollain lailla minuun kiintynyt, kun näin pitkän ajan päästäkin jaksaa soitella ja elätellä toiveita... Ja minä raukka se en tiedä muutenkaan, mitä minkäkin asian kanssa tekisin.

Mies on siis juomassa, senhän minä kerroinkin. Voin kertoa, etten enää viitsinyt elätellä toiveita siitä, että se olisi tosiaan muutaman oluen jälkeen poistunut rauhallisesti kotiinsa nukkumaan. Ehei. Totta kai sen pitää vetää kännit. Koska siihen jos mihin löytyy aina rahaa. Jos sillä ei ole itsellään, niin aina löytyy ihminen, joka sille tarjoaa. En tajua, mistä niitä oikein riittää. Sitten Mies on aina korviaan myöten veloissa, koska tottahan sen pitää saada kalja/viinavelkansa maksettua, jotta saisi sitten jatkossa tarvittaessa tehdä taas lisää velkaa. Onneksi minä en niitä kuitenkaan maksele, tehkööt sen ihan omilla kustannuksillaan, jos kerran haluaa juoda. Mutta eihän minun taas pitänyt rahasta puhua - harmi vain, että se tuppaa tulemaan aina mieleen Miehestä ja sen harrastuksista. Minun piti puhua siitä, että suutuin sille. Raivosin sille. En mitenkään kurkku suorana, mutta kuitenkin. Sanoin tuosta sen juomisesta. Se tuumasi, että "Olisit tullu tänne, niin olisin ollu sun kanssa kotona." Mieluummin olisi kuulemma kotona, kuin räkälässä. Tokaisin, että kummasti se vain sinne joku sitä vetää, kun siellä kerran pitää olla. Se laski leikkiä baarin tuttujen naisten kanssa. Tosin, jotkut puheet kuulostivat siltä, että se olisi tosissaankin. Vitustako minä tiedän enää sen oikkuja tai sitä, mitä se oikeasti tarkoittaa ja mitä ei tarkoita, kun se on jatkuvasti sekaisin. Suutuin sille. Se sanoi, että jos en ymmärrä leikinlaskua, niin tämä voi olla hänen puolestaan vaikka tässä. Tokaisin ivallisella äänellä, että vai niin. Mieleni teki sanoa paljon muutakin, mutta tyydyin sanomaan, ettei tämä nyt ole ihan sen leikinlaskuista kiinni. Jauhoimme paskaa. Sitten se pyysi minua olemaan suuttumatta, mutta kysyi, voisinko soittaa sille vähän ajan päästä uudelleen. Karjaisin, että minäpä soitan herralle viiden tunnin päästä uudelleen, niin josko se silloin olisi vapaa. Se sanoi, että minun pitää soittaa puolen tunnin päästä. "Soitatko?" se kysyi. "Soita ite", minä tuhahdin. Se tuumasi, että jos se soittaminen sen varaan jää, niin saattaa kestää pitempään kuin puoli tuntia. "Voi olla, että menee peräti kaksikin kuukautta", se sanoi. Siihen teki mieleni lausua eräitäkin ärräpäitä, mutta tuumasin uudelleen, että no minäpä soitan sitten viiden tunnin päästä. Se lopetteli puhelua, minä löin sille luurin korvaan. Perään haistatin vittua. En tiedä, kuuliko se. Samahan tuo on. Alkaa pikku hiljaa tässä mennä hermot noiden sen ihanien harrastusten ja tekosyiden kanssa, ja se saa ihan vapaasti tietää sen.

Pitäisi nyt sitten kuitenkin kai jonkin ajan päästä soittaa sille ja ränkyä hieman lisää, koska itsepähän menee juomaan. Ei minun menemiseni sinne tai menemättä jättämiseni ole mielestäni mikään syy, että "Juu, nyt voinkin sitten mennä juomaan, kun tuo ei ole täällä." Tekosyy, lähinnä. Koska onnistuuhan se juominen pitemmänkin kaavan mukaan ihan silloinkin, kun olen siellä. Pahimmassa tapauksessa seuraan sitä esitystä ihan lähietäisyydeltä. Mieluiten siis olen täällä, jolloin minun ei kauheasti tuollaisia asioita tarvi murehtia. Jotenkin arvasin tämän; näinhän tässä on useamman kerran käynyt, jos en olekaan mennyt sinne. Olisin minä tietysti päässyt, mutta minulla tosiaan on huomen aamulla eräs meno noin kahdeksan jälkeen... Eikä minua huvita tässä kärräillä koko ajan edes takaisin. Mies ei ymmärrä, että siitäkin on oma vaivansa ja rasituksensa. Se tuskin ajelisi minun takiani samalla lailla. Tosin nyt se ei ajele juuri millään, koska autosta on lähtenyt kilvet.

Josta tulikin mieleeni, että joku aika sitten Mies kehui jonkun päättäneen ostaa auton. Se oli silloin kerran, kun olin Siellä. Mies sanoi, että joku tulee hakemaan auton pois seuraavana päivänä. Eipä tullut, eikä myöskään sitä seuraavana. En tiedä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että tuo oli täysin tuulesta temmattu juttu. Jonka vuoksi minä ihmettelen, miksi se sepittelee tuollaisia juttuja. Mitä noista hyötyy kukaan? En tajua sen mielenliikkeitä. Voihan tietysti olla, että alustavaa puhetta autosta on jonkun kanssa ollut, tai ehkä kauppa oli sitten aluilla ja peruuntui lopullisesti jossain vaiheessa, josta minä en vain ole tietoinen. Mietityttää kuitenkin vain. Muitakin hieman samantapaisia juttuja on ollut tässä pitemmällä ajalla - ei useita, mutta joitakin - siis sellaisia, jotka ovat saaneet miettimään, ettei tuo nyt välttämättä pidäkään paikkaansa. Siis nimenomaan juuri tuontapaiset jutut. Eivät sen kummemmat. Niin, että en tiedä.

Kaiken lisäksi Itkevä jaksaa pommittaa minua ihan koko ajan. En tiedä, mitä senkin kanssa tekisin. Siitä ehkä saisi ihan hyvän miehen, jos vaan jaksaisi yrittää ja näkisi vaivaa asioiden suhteen... Mutta asioista kaikista tärkein on se, että minä en ole valmis enkä halukas muuttamaan Suomesta yhtään mihinkään. Asuminen toisessa maassa olisi kokemus ja varmaan positiviinenkin kokemus, mutta ainakaan tuon ihmisen kanssa minusta ei ole siihen, eikä ainakaan tällä hetkellä. Ehkä tulevaisuudessa, jos minulla on niin vankka ihmissuhde, että voin ajatella sen kestävän jonkin aikaa vaikka sitten toisessa maassakin. Itkevä haluaisi kovasti jutella kanssani jostain, tai vissiin aika monestakin asiasta, mutta minusta ei nyt ole jutteliaksi. Ei ennen kuin tiedän, mitä minä tässä oikein aion tehdä ja miten. Harmi, kun tulevaisuuteen ei voi nähdä.

TJ on edelleen kiinnostunut minusta. Eihän siinä mitään, en vain osaa edetä. Tunnen itseni sitä paitsi niin rumaksi ja läskiksi, että pelkään TJ:n pettyvän paikan päällä pahan kerran. Tietäähän se suunnilleen, minkä näköinen minä olen, mutta ennen kuin minä alan sitä varsinaisesti näkemään yhtään missään, lähetän sille vastikään otetun kuvan, jotta sillä ei varmasti ole mitään harhakäsityksiä minusta. Että jos se sen jälkeen vielä ei ole muuttanut käsitystään minusta, niin sitten voin kai olla ihan positiivisella mielellä ja lopettaa nämä itseni haukkumiset ainakin suurimmalta osin.

Olenko minä sitten sellainen, vai onko itsetuntoni vain niin nollilla? Minusta tuntuu, että Miehen tekemisillä on osuuteni itsetunnollakin. Se ei koskaan kehu minua. Ei minua tarvitse imarrella, jos ei ole sitä mieltä, mutta... Esimerkiksi eräs pitempiaikainen seurustelukumppanini sanoi minulle kerran, että olen aina kaunis hänen silmissään. Nukkuessani, syödessäni. Vaatteet päällä ja alasti. Lihoisin tai laihtuisin. Ja että olen hyvä sellaisena kuin olen. Silloin olinkin tyytyväinen itseeni, ainakin suurilta osin. Nyt en ole. Mies kyllä kehuskelee muita naisia. Kehuu miten ne on kaunistuneet. Miten niillä on hyvä kroppa. Miten ne on kauniita. Minua se ei kehu. Minussa ei taida sitten ole yhtään mitään hyvää. Sanoinkin sille kerran, että eipä se minua kehu - kaikkia muita kyllä. Tästä minulle on tullut sellainen tunne, etten kelpaa sille, tai ole sille tarpeeksi. Rassaa minua tietysti sekin, miten esimerkiksi katsellessamme televisiota se kehuu siellä näytettäviä naisia. Ihan totta. Ei siinä mitään, toki minä voin myös myöntää jos jollain naisella on esimerkiksi hyvä vartalo tai joku nainen on kaunis; ei siinä ole mitään pahaa, mutta herranjumala: kai miehen yleensäkin pitäisi seurustelukumppanistaankin joskus sanoa edes JOTAIN hyvää, eikä tuijottaa kaikkia muita. Samoin kuin naisen seurustelukumppanistaan. Mutta ei. Tunnen oikeasti itseni vain niin riittämättömäksi, etten oikein tunnu enää tuntevan edes itseäni. Minusta on tullut hirveän epävarma, enkä pidä siitä ollenkaan.

Nyt taidan mennä tästä soittamaan mahdollisesti Miehelle ja niin sanotulle siskolleni, missä järjestyksessä nämä sitten lienevätkään. Palailen myöhemmin asiaan, jos jotain valittamista tulee. ;-D