Iltaiset

Vautsi vau, sain sanottua Miehelle, että olen Täällä. Se suutahti, ja raivosi, että minulla on niin omituisia liikkeitä ettei se voi ymmärtää niitä. En jaksanut alkaa selittämään sille, etten voi pitää tuota autoa kohtuuttomasti lainassa, koska se ei kuitenkaan ole loppupeleissä minun. Ja että ihan koirankin takia minun on oltava täällä. Kysyin siltä myös, miksi sen kanssa pitää aina vatkata. Sain kuulla olevani orimainen. Lausuin ääneen ihmetykseni siitä, mitä orimaista on siinä, jos sanon, niin kuin asia on: siis että aina pitää normaaliasioista väitellä. Mies kysyi, onko nyt kyseessä normaali asia. Minun mielestäni oli, Miehen mielestä ei ollut. Emme jatkaneet väittelyä kovinkaan kauaa, vaikka sillä hetkellä minun teki kyllä mieli lyödä Miehelle luuri korvaan. Juttelimme sitten niitä näitä. Miehellä oli ääni pahoin painoksissa, olo oli kuulemma jonkin verran parantunut. Oli se koittanut syödäkin. Levähdellyt oli. Kaipasi minua lähelleen. Kysyi myös samassa yhteydessä, että onhan minulla ehkäisy. Ihan kuin se olisi lukenut ajatukseni. Ajattelin nimittäin hetkeä ennen tuota kysymystä, että olen mahdollisesti raskaana. Vakuuttelin, että minulla on ehkäisy. Mitä minun olisi pitänyt sanoa? "Juu ei ole. Minulle ei käy mitkään pillerit. Kondomeille olen allerginen. Kierukka ei ajatuksena kiehdo minua, sillä eräskin kaverini tuli kierukasta huolimatta raskaaksi ja kummitädiltäni irtosi kierukka aivan yllättäen. Niin että ei, ei minulla ole ehkäisyä. Ai niin - saatan myös olla raskaana, joten ehkäisystä ei välttämättä tässä vaiheessa ole kauheasti hyötyä."

Mies muuten kysäisi, olenko käynyt tänään kaupungissa. Siis Siellä. Sanoin, että ei, en ole käynyt. Koska en tosiaankaan käynyt. Se sanoi, että jonkun olisi pitänyt nähdä minut ajelemassa ja että minulla olisi pitänyt olla kyydissäni porukkaa. Sanoin, että eipä minun kyydissäni ole ollut ketään muita, kuin minä yksin. Mieleni teki lisätä, että onpa juoruisia ihmisiä, jos raportoivat toisten liikkeistä - ja varsinkin, kun ne liikkeet ovat olemattomia. En jaksanut kuitenkaan suuttua tuosta sen kummemmin, sillä mieleeni juolahti, että tuo saattoi olla Miehen taholta vain sellainen niin sanottu puhutusyritys. Se kai yritti saada minut sanomaan, että olen ollut kaupungissa. Kai se jostain syystä kuvitteli minun olleen kaupungissa. Vaikka en kyllä tajua, miksi. Mitäpä minä edes sunnuntaina olisin tehnyt kaupungissa, ihan totta? Eihän siellä ole mitkään kaupatkaan oikein auki. Kai se ajatteli, että olen koko päivän heilunut joidenkin muiden kanssa ja varmaan nimenomaan kaupungissa, koska en ole vastannut sille puhelimeen. No, väärässähän se oli.

Olen yrittänyt tavoittaa parasta ystävääni koko päivän kuitenkaan saamatta koko ihmistä kiinni. Se ei vastaa puhelimeen, eikä mihinkään sille osoitettuihin viesteihin netissä eikä puhelimitse. En tajua, mikä sitä nyt oikein vaivaa. Voisihan se antaa vaikka jonkun elonmerkin itsestään. Jos on joku, niin sanoa siitä ja jos ei ole mikään, niin käyttäytyisi sitten ihan normaalisti. Kyllähän se tietää, että se voi minulle puhua, jos joku asia on huonosti tai painaa sen mieltä. Tai vaikkei painaisikaan. Yritin vielä vähän aikaa sitten saada siihen yhteyden, kunnes päätin luovuttaa. Soittakoon itse tai ottakoon yhteyttä, en minä jaksa koittaa pommittaa. Jos se ei kerran halua yhteydenottoja minulta syystä tai toisesta, niin ei kai tässä voi sitten paljon mitään tehdä. Kai siitä aikanaan kuuluu. Tiedän, että on eräs asia, mikä saattaa painaa sen mieltä jonkin verran - käsittääkseni on myös toinen asia, josta en sen kummemmin tiedä, mutta että joka kuitenkin ilmeisesti jollain tavoin kalvaa sitä. Näiden asioiden vuoksi minä haluaisinkin saada sen kiinni, ja kysyä siitä toisesta jutusta. Että mikä se on. Ja jutella siitä ensiksi mainitusta. Koska se ainakin on asia, jolle ystäväni ei voi yhtään mitään, vaikka kuinka haluaisikin.