Päivittelyä

Kuten osasin odottaakin, Porvoon ampumistapaus sai aikaan jos jonkinlaista keskustelua. Eräs pääaiheista näkyy olleen se, että nyt kun ampuja oli romani, niin kaikki romanit ovat samanlaisia. Tulisi muistaa, ettei näin suinkaan ole. Mieleen tulee nyt väkisinkin, joutuvatko nyt kaikki muut asiaankuulumattomat ja täysin sivulliset henkilöt, joilla on sama sukunimi kuin tekijällä, syrjinnän tai kenties jonkun vakavammankin kohteeksi? Toivottavasti ihmiset ovat sen verran fiksuja, että tuollaiseen ei lähdetä. Kyseessä on trategia, todellakin, mutta ikävää, jos ymmärrystä ei nyt sitten sivullisten rauhaanjättämisessä löydykään.



Joo. Mutta; huomasin juuri, etten ole kertonut 3.7. lauantaista tippaakaan, vaikka alunperin olin kirjoittamassa päivästä jonkinlaista kuvausta. Tuo lauantai poikkesi tyypillisistä lauantaipäivistäni jonkin verran. Sehän tosiaan oli lauantaiaamu, kun heräsin yllättäen ja kävin sitten pudottamassa puhelimeni vessanpönttöön. Tuon jälkeen lähdin sitten isäni ja koirani kanssa lenkille, kuten täällä sitä ennen jo ehdin mainitakin. Lenkillä käynnin jälkeen hankkiuduin pesulle, jonka jälkeen lähdimme torille. En yleensä juuri koskaan käy nykyään torilla täysin tuntemattomasta syystä. Ei vain tule lähdettyä. Torilla joimme aamukahvit ja söimme siikaleipää. Hyvältähän ne maistuivat. Innostuin hakemaan läheisestä leipomosta voisarven ja pari kinuskileivostakin. Viimeksimainitut olivat kuitenkin liian makeita minulle, enkä sitten tullutkaan syöneeksi niitä.

(Hupsista. Nyt huomasin, että olin jo kirjoittanut hieman samantapaisen tekstin nimenomaan 3.7, mutta haitanneeko tuo. Heh. Onpahan kerrottu nyt sitten kahteen kertaan, jos joku asia jäi vaikka jollekin epäselväksi.)

Mitähän muuta minun pitäisi kertoa? Olen tässä pari kertaa käynyt Miehen luona. Itse asiassa nyt täytyy miettiä, lähdinkö Sinne lauantaina vai sunnuntaina. Kyseessä oli varmaankin sunnuntai. Mies oli yllätys, yllätys, juomassa. Mikä ei tietenkään ollut minusta kovinkaan mukavaa, mutta ei myöskään mitenkään erityisemmän yllätyksellistä. Johan minä tuon suurin piirtein arvasin lähtiessäni. Maanantaina sitten väitin lähteväni hoitelemaan kylille asioita, ja jätin Miehen serkkunsa kera erääseen kaupungilla olevaan ravintolaan. Totuushan on, että olisin aivan hyvin voinut käydä asioillani, jolloin ne olisi ehkä olleet rullaamassa hieman nopeammin. En kuitenkaan mennyt asioilleni, vaan lähdin ajamaan Tänne. Sitä en kuitenkaan kertonut Miehelle, vaan väitin ajelleeni läheiselle paikkakunnalle sukulaisteni luokse. Mies hermostui, koska olin jättänyt sen kaupunkiin vailla kyytiä. Lupasin tulla myöhemmin takaisin, ja pohdin samalla mielessäni, miten helvetissä jaksaisin ajaa Sinne takaisin. Jos en ajaisi, niin Mies suuttuisi varmasti ikihyviksi. Itse asiassa se taisi sanoakin, että jos minua ei "tänään" näy, niin se ei halua nähdä minua enää ikinä. En tiedä, olisiko noihin sanoihin ollut luottamista, mutta ajoin sitten myöhemmin takaisin.

Sillä matkalla oli hienoisia ongelmia tankkaamisen kanssa. Päätin, että tästä lähtien on viisainta ottaa kuitti joka ikiseltä automaatilta, jolla tankkaa. Ettei vain pääse käymään niin, että auton keskuslukitus ei avaudu, eikä bensatankkia saa auki, ja tankkausaika menee umpeen, eikä ilman kuittia sitten saakaan rahaansa takaisin. Kyseessä oli vain kymppi, mutta kuitenkin.

No, kuten sanottu, ajoin sitten myöhemmin illalla takaisin. Mies sanoi, että on krapuloissaan, muttei juomassa. En tiedä, uskoinko. Mutta arvatkaapa mitä? Mies oli taas ryypiskelemässä. Minun oli alunperin tarkoitus nukkua yöni ja lähteä kuuden aikaan aamulla ajamaan Tänne, sillä minulla olisi ollut yhdeksän aikaan eräs tärkeä kuskaaminen. Siitä aamullisesta lähtemisestä ei tietenkään tullut mitään, sillä Mies ei tietenkään ollut sillä tuulella, että olisi samantien halunnut lähteä yhtään mihinkään, varsinkaan kotiinsa nukkumaan. Se olisi kenties halunnut valvoa neljäänkin, mutta uhkasin jättää sen kapakkaan. Itse asiassa lähdin jopa ajamaan siitä, ja kiersin korttelin. Voin kertoa, ettei minua tippaakaan huvittanut ajella sille ja parille sen tuttavalle autoa. Raivosin, että minä tulen Täältä asti, eikä se anna sille tippaakaan arvoa. Niinpä minun ei varmaan enää kannata tulla Sinne. Päästyämme joskus kahden aikaan Miehen pihalle, toivotin sille hyvät yöt ja sanoin lähteväni itse ajelemaan pois päin. Mies maanitteli minua tulemaan nukkumaan luokseen. Jossain vaiheessa aloin itkemään. Miksi? Kenties väsymys ja vitutus ja pettymys toivat kaikki oman osansa mielialaani.

En muuten tajua, mihin kaikki rahat ovat minun tililtäni huvenneet. Nythän on niin, että honasin juuri äskettäin rahaa olevan tililläni alle 100 euroa, kun vasta ensimmäinen päivä sain rahaa tililleni 270. Kai sitä on sitten mennyt tankkaamisiin ja syömisiin, pitääpä katsoa tiliotteesta...