Viikonlopusta

Tajusin juuri, mikä tässä tekstinmuokkausjutussa oli "vikana". Varsinaista vikaa ei ollut, olin vain ylävalikosta painanut kohtaa "Muokkaa HTML-koodia", jolloin tietenkään tekstinmuokkausvalikot eivät olleet käytössä sen kummemmin. Että ihmisen pitää ollakin ajattelematon!

No, joka tapauksessa kerkesin eilen luomaan ihka uuden blogin, jota varmasti alan nyt päivittelemään säännöllisesti, kun asiaa tulee. Tämä blogi pysyy kuitenkin edelleen hengissä ja voi hyvin, mikäs sen mukavampaa. Jatkossa saatan ilmoittaa uuden blogini osoitteen tänne, vaikka lukijoita minulla ei taida olla sitten ainuttakaan, eikä sen kummemmin kiinnostustakaan. Heh heh. ;-D

Viime yönä kolmen aikaan on menehtynyt eräs miespuolinen sukulainen, mutta syy on toistaiseksi epäselvä. Ilmeisesti jotain häikkää munuaisten kanssa on ainakin ollut, joten liekö se syy sitten olisi siinä. Tiedä häntä. Hautajaiset on siis tulossa, mutta kutsutaanko minua tai olenko menossa, on toinen juttu. Tavallaan kai minun pitäisi mennä, mutta katsotaan nyt sitä asiaa sitten, kun se on ajankohtainen.

Tässä vaiheessa on nyt kuitenkin palattava torstai-iltaan, jolloin "siskoni" pyysi minua lähtemään kanssaan Kaustiselle. (Siellä oli meneillään Kaustinen Folk Music Festival.) Lupasin harkita asiaa, mutta perjantaihin tultaessa lähteminen sinne ei huvittanut sitten tippaakaan. En tiedä miksi. Oloni oli jotenkin masentunut, eikä oikeasti kiinnostanut mennä yhtään mihinkään. Ties miksi. Kaverini lähti kuitenkin ajelemaan Tänne, jolloin nähdessäni hänet päädyin sittenkin lähtemään sinne Kaustiselle, Luoja ties miksi. Heh.

Ensialkuun menimme Nikulan raviradalle, jolla oli käynnissä ravit. Minä en ollut aiemmin koskaan käynyt raveissa, joten kokemus oli sinänsäkin ihan mielenkiintoinen. Sainpahan nähdä eräänkin voittajahevosen, josta sitten uutisoitiin ihan lehdessäkin. Valokuvia olisi ehkä pitänyt ottaa, mutta kas, kun ei tullut kameraa mukaan. Ravien päätyttyä lähdimme ajamaan Kaustisen keskustaan, joka oli kyllä aivan täynnä ihmisiä. Varsinaiselle festarialueelle emme menneet, sinne olisi pitänyt maksaa pääsymaksua ties kuinka paljon. Pyörimme vain ympäriinsä ja katselimme ihmisiä. Alunperin siskollani oli tarkoitus nähdä minulle entuudestaan tuntematonta mieshenkilöä kylillä, mutta jostain syystä tämä mies ei sitten vastannutkaan puhelimeensa, eikä häntä siis tultu näkemään. Myöhään, jo yön puolella, ajelimme takaisin Tänne ja pyörimme vielä jonkin aikaa kaupungilla. Kävimmepä jopa kahdessa ravintolassakin, kuitenkaan mitään juomatta.

Satuin olemaan illan aikana TJ:n kanssa yhteyksissä. Se kyseli, milloin voitaisiin nähdä. Vastasin sille, että seuraavana viikonloppuna en kyllä ainakaan pääse Sinne, mikä onkin totta. Olen jo suunnilleen vuotta aikaisemmin suunnitellut tuon seuraavan viikonlopun, nimittäin menen erääseen tapahtumaan, joka kylläkin kestää koko seuraavan viikon, mutta jonne itse olen joka vuosi mennyt nimenomaan lauantaina. Tästä johtuen yhdeksi päiväksi lähteminen Sinnekin olisi kai vähän typerää. TJ ilmoitti ilmeisesti hieman närkästyneenä, että nimenomaan seuraavana viikonloppuna hän on itsekin menossa Sinne, ja että seuraavan kerran vasta siitä kahden viikon päästä. Vastasin sille, että täytyy sitten katsella sitä. Siihen se ei vastannut mitään, joten otaksuin sen suuttuneen.

Yöksi siskoni tuli tänne "meille". Lauantaiaamuna heräsin siihen, että Mies soitti minulle. Soitin sille takaisin, ja heräsin aamuun aivan hyvällä tuulella. Juttelin Miehelle tavallisia ja yritin olla ystävällinen. No, eipä siinä juuri yritystä tarvittu, koska olin hyvin seesteisellä mielellä. Heh. Hyvin pian hyvä tuuleni ja mieleni kuitenkin katosivat taivaan tuuleen, kun Mies alkoi suoranaisesti vittuilla. Aloin sitten vittuilla sille takaisin, ja huomautinkin siitä, että piti sitten pilata minunkin hyvä tuuleni sillä, että vittuilee. Se tuumasi, että "Sainpahan sitten jotain hyvää tänäkin päivänä aikaan." Tarkoitus siis olikin näköjään nimenomaan tehdä minulle paha mieli. Kiistelin vielä hetken sen kanssa puhelimessa, kunnes sovimme, että soitellaan myöhemmin.

Päivemmällä Mies kärtti minua tulemaan Sinne. Millä, minä kysyin. Kävelenkö, kun auto ei ole kunnossa. Rahaakaan ei ole. Mies ei kuitenkaan tätä suostunut ymmärtämään, vaan jankutti ja jankutti. Sanoin sitten sille myöhemmin, että ehkä saan autoa lainaksi joltakin tutultani. Tätä mahdollisuutta ei oikeasti ollut olemassa, mutta kun en jaksanut kuunnella sen narinaa. Pysyin illan kotosalla, enkä siis lähtenyt ajelemaan Sinne. Käteistä minulla olisi kenties ollut dieseliin ja muuhunkin, mutta eipä nyt sattunut huvittamaan. Sitä paitsi minähän päätin, etten hetkeen käy siellä. Mitäpä minä käymään, kun Mies ei osaa oikeasti arvostaa minua tippaakaan. Olin pitkän ajan käymättä Siellä, ja Mies lupasi minun tullessani viettää rauhallisen viikonlopun. Mutta kas, kun se viikonloppu oli kaikkea muuta kuin rauhallinen, juomiseksihan se meni. Siis sen puolelta. Ja muinakin viikonloppuina, saanen muistuttaa itselleni. Rauhalliset viikonloput on olleet nyt erittäin vähissä. Joten eipä taida kiinnostaa.

Tänäänkin Mies on kärttänyt minua lähtemään Sinne. Mutta kun ei tässä nyt voi lähteä, se ei vain ymmärrä sitä. Sanoin sille, että yritän järjestää asian, mutta oikeasti yritystä ei ole juuri nimeksikään. En jaksa enkä halua enkä viitsi lähteä katsomaan sinne, kun se makaa krapuloissaan tai pahimmassa tapauksessa istuu kuppilassa, vaikka tuskin se tänne juuri nyt lähtee. Se muuten valitti minulle, että sen pitäisi mennä maanantaina eräisiin hautajaisiinkin, mutta kun ei sillä ole vaatteita. Tiedä häntä sitten, minä en ainakaan niitä sille rupea hankkimaan. Sellaista voisin kuvitella siinä tapauksessa, että tosiaan olisimme jokin pari. Mutta koska emme ole, niin...