Perjantaina

Mies pettyi, koska en mennyt Sinne tänään. Oikeastaan lähtemiseni oli enemmän kiinni viitsimisestä kuin pääsemisestä, mutta onhan se kyllä totta, että minulla on Täällä huomisaamuun saakka pidättelevä asia, joka minun täytyy ihan ensiki hoitaa alta pois. Lisäksi soittaessani Miehelle nyt illalla havaitsin sen olevan kantapaikassaan, siis ravintolassa. Kysyin, onko se juomassa. Se kielsi olevansa, mutta lisäsi sitten juoneensa pari olutta. Mieleeni tuli oitis, että vaikka minä nyt illalla olisinkin lähtenyt ajeleskelemaan Sinne, niin sehän olisi ehtinyt vetää siinä ajassa kännit. Siitäkös olisi sitten riemu revennyt. Tuota en sille sanonut. Sen sijaan lupasin soittaa sille kohta uudelleen, sillä minun oli mentävä kauppaan, enkä muutenkaan tahtonut kuulla oikein mitään sieltä päästä tulevalta taustameteliltä. Yritin sitten soittaakin takaisin ihan hetken päästä, mutta Mies ei sitten vastannut. Eikö se viitsinyt tai halunnut, mietin. Mutta onhan tietysti mahdollista sekin, ettei se yksinkertaisesti kuullut.

Tänään on ollut lämmin päivä. Ihmettelen, miksei naamani parannu näpyistä ollenkaan. Tekeekö tuo aurinko lisää niitä entisestään, vai mikä tässä nyt oikein mättää. Ulkomailla ollessani aurinko on yleensä vaikuttanut naamaani parantavalla tavalla, mutta nyt tuosta auringosta ei juuri tunnu olevan apua. Mistä kenkä puristaa? Hyvä kysymys, mutta en minä tiedä. Näin kesäaikaan olisi mukava olla päivät pääksytysten ilman meikkiä, ja niinhän minä tietysti olen nyt ollutkin, mutta sitten mennessäni johonkin pitäisi tietysti olla edustavamman näköinen. Sitähän minä en taas tasan ole, jos en laita naamaani sellaisia voiteita, jotka peittävät mustapäät sun muut. Ärsyttävää, että naama oireilee edelleen, vaikka täytän piakkoin 21.

Lainasin tänään ehkäpä peräti viisi kirjaa lisää. Ihan viikonloppua ajatellen. Tuumailin, että kun kuitenkaan en mene mihinkään, niin eikö se ole sama sitten käyttää aikaansa lukemiseen ja siihen, että alan taas lenkkeilemään ihan kunnolla. Tarkoitus olisi aloittaa huomen aamulla; ilman koiraa, sillä isäni on luvannut lähteä aikaisin aamulla koiran kanssa pihalle. Minusta tuntuu nimittäin, että paisun päivä päivältä kuin pullataikina. Ehkä näen itseni väärin, tai ehkä minulla on taas joku hetkellinen kompleksi itseni suhteen, mutta kuitenkaan en voi sanoa olevani tyytyväinen itseeni. Haluaisin pudottaa painoa enemmänkin, kuin sen muutamasta viiteen kiloon. Kymmenenkään kiloa ei tuntuisi yhtään hullummalta ajatukselta, mutta lieneekö tuo tervellistä, ja vaikka olisikin, niin pystyisinkö minä siihen? Hankalaa, kun täältä kotoa on hävitetty vaaka. Olisi helppo punnita itsensä ja katsoa sitten, paljonko sitä on varaa ottaa pois. Pitäisi päästä yksikseen mummolassa käymään puntarilla, mutta kun siinä on aina joku kyttäämässä. Mummoni painaa vain reilut 65 kiloa. Jos minä painan sitä enemmän, niin minua ihan totta vie alkaa hävettää.

Kaverini tilasi vaatteita eräästä netissä toimivasta liikkeestä, jolla on myös toimipiste Itä-Suomessa. Sanoivat laittaneensa vaatteet postin kautta tulemaan, mutta lähetystunnuksella haettuna niitä ei näkynyt olevan sitten yhtään missään. Kaverini oli soittanut postiin. Sieltä oli sanottu, että sillä tunnuksella ei ole yhtään pakettia postissa. Kaverini oli soittanut kolme kertaa liikkeeseen, josta oli aluksi vakuutettu, että vaatteet on kyllä laitettu tulemaan. Kaverini viimeisenä keinonaan oli sitten uhannut ottaa yhteyttä kuluttajansuoja-asiamieheen, ja tämä oli tehonnut. Kaupan vastaava tms. oli käynyt tarkistamassa varastossa, ja sinnehän se paketti oli näköjään jäänytkin. Pudistelin päätäni ja tuhahtelin, samoin teki kaverini. Erehtyminenkin on tietysti inhimillistä, mutta hei: tuollainenhan on huonoa mainosta liikkeelle, jos vaatteet pitää tingata kuluttajansuoja-asiamiehellä uhkaamisella. Minäkin haluaisin tilata kyseisestä puljusta vaatteita, mutta vaikka minulla rahaa siihen olisikin, niin enpä nyt taida viitsiä. Vielä.

Minulla on tylsää. Täällä on eräät kekkerit, ja siellä varmaan on suurin osa kaupunkilaisista. Kuuntelemassa musiikkia, katselemassa muita ihmisiä, ja nauttimassa alkoholia. Minua tuo jälkimmäisen puuttuminen ei niinkään kaivele, mutta täytyy kyllä myöntää, että vähän tylsää tässä meinaa olla. Olisihan se kiva näin perjantaina tehdä muutakin, kuin istua neljän seinän sisällä. Olisihan minulla tietysti mahdollisuus lähteä käymään jossain lähietäisyydellä, mutta mitä hittoa minä mihinkään ajelen, kun ei ole seuraakaan. Meinaa taas tympiä vähän kaikki. Kyllä se siitä taas sitten...