Torstai

Mahdoin eilen mainita kunnon valittelujen kera, että Mies oli sitten taas vaihteeksi juomassa. Tosin enhän minä siitä sillä tavalla kärsi, koska en kerta ole paikan päällä. Ottaa se aivoon kuitenkin, koska se kerta kerran jälkeen lupaa aina muuttaa tyyliään, joka ei tietenkään ilman varsinaista päätöstä lähde muuttumaan yhtään mihinkään. Joka on tietysti lähinnä Miehen oma asia ja henkilökohtainen ongelma, jos ei kiinnosta ponnistaa pohjalta ylöspäin. Aika aikansa kutakin. Turha sitä on itkeä entisen tyttöystävän perään enää kolmen vuoden jälkeen ja turruttaa tuskaansa juomalla ja muilla nautinnoilla. Minusta tuntuu välillä, että olen sille korvike, mutta en tiedä. Kuka noista ottaa selvää.

Tänään se ei enää lähtenyt mihinkään, vaikka otaksuinkin, että se painelee heti aamusta lähimpään ravintolaan - tai ainakin sinne vanhaan tuttuun paikkaan, mihin aina yleensäkin. Mutta ehei. Se jäikin kotiin, ja lähti siitä sitten käymään naapuriin. Minäkin tiedän ne naapurit, ja ne ovat ihan mukavia ihmisiä. Miehen luona oli yötä eräs naishenkilö, jonka minä myös tunnen. Mies vakuuttaa, että niiden välillä ei koskaan ole ollut mitään, ja jostain syystä minä suostun uskomaan sen. Varmahan minä en tietenkään voi olla, koska sattuu olemaan niin, että Mies on käynyt läpi vaikka ketä naisia, mahtaakohan satakaan naista riittää?! No mutta kuitenkin. Ensin närkästyin kuulemastani, koska kuulin sen tavallaan erään toisen suusta enkä Miehen, mutta en kuitenkaan tullut mitenkään mustasukkaiseksi. Voisihan tuollaisista asioista kuitenkin mainita. Luultavasti Mies suuttuisi minulle, jos minun kämpilläni olisi yötä joku mies. Vaikka se olisi kuinka kaveri. Tosin sellaisia kavereita minulla ei kertakaikkiaan ole, kun niitä ei juuri muutenkaan ole.

Sain tiedoksiannon lähteä todistamaan käräjille syyskuussa. Minä en halua. Koetan puhua itseni irti tuosta todistamisesta, minua ei kertakaikkiaan kiinnosta enää lähteä puhumaan sinne yhtään mistään mitään. Asianomistaja, joka sattuu olemaan äitini, on kuollut ja kuopattu. Siksipä minua ei kiinnostakaan enää lähteä vatkaamaan asioita. Ajattelin soittaa asianajajalle tai jollekin vastaavalle, ja vedota siihen, että kuolemasta aiheutunut stressi on siinä määrin sumentanut kykyni ajatella, että en oikeastaan muista noista asioista yhtään mitään, vaikka haluaisinkin.

Itkevä on yrittänyt soittaa minulle eilen ja tänään. Minä en ole vastannut sille, koska en kerta kaikkiaan halua antaa sille mitään turhaa toivoa. Minä en mihinkään naapurimaahan halua muuttaa, en ainakaan sen kanssa. Haluan pysyä täällä. Luultavasti minä en halua muuttaa sen kanssa mihinkään täällä Suomessakaan. Luultavasti minä vaihdan tätä elämäntyyliäni muutenkin, ehkä. Eihän sitä tiedä, kuinka kauan minä Miehen kanssa jatkan, mutta jotenkin tuntuu, että tuo juttu ei ole kovin pitkäikäinen, ainakaan näillä eväillä, jotka nyt meillä on. Itkevä ilmeisesti elättelee edelleen jos minkälaista toivetta minun ja sen tulevaisuudesta ja yhteisistä asioista. Siksipä minä en sille halua vastatakaan, jotta se ei ala kuvittelemaan mitään turhia.

Tänään ei ole pahemmin aurinko pilkahdellut, vaikka kyllähän se tuossa äsken jaksoi paistella peräti muutamia minuutteja. Aiemmin päivällä on ollut pilvistä ja ukkosta. Salamoi ja jyrähteli. Peräti kaksikin tällaista jonkintyyppistä myrskyä oli. Satoi, kuten ukkosen aikaan on tapana. Pysyttelin sisällä, olin onneksi saanut parahiksi käytettyä koirankin pihalla. Tosin sade alkoi jo meidän hyvin pikaisen lenkkimme loppusuoralla, mutta muutamat vesipisarathan eivät pahemmin enää siinä vaiheessa haitanneet. Enemmän olisi harmittanut, jos vesisade olisi kastellut läpimäräksi, mutta näin kesäaikaan sekään ei ole järin vakavaa. Ensin harmitti, mutta sitten mietin, että huomennahan sitä auringonottoa voi sitten jatkaa aivan täysin rinnoin, kun iho on saanut päivän levätä enimmältä auringolta.

Olen nyt muuten tullut huomaamaan, että minusta on näemmä tulossa suoraan sanottuna jonkinasteinen rasisti. Minulla ei varsinaisesti ole mitään ulkomaalaisia, ulkomaalaistaustaisia tms. etnisiä ryhmiä (tai mitä "erilaisia" yhteisöjä sitten maailmasta löytyykin) vastaan, mutta totuuden nimissä on sanottava, että asenteeni muuttuu kyllä päivä päivältä kielteisemmäksi nimenomaan joitakin etnisiä vähemmistöjä kohtaan tässä nyt tarkemmin selvittämättä, mitä vähemmistöjä nämä ovat. Tokihan minä tiedän, että jokaisessa kansassa on mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä, sellaista kansaa tai väestöryhmää ei olekaan, etteikö jokunen mätämunakin mahtuisi matkaan. Mutta hei, sitten kun näitä epämukavia tapauksia alkaa tulla ihan tuhka tiheään ja suurimmaksi osaksi, niin kyllä siinä alkaa hyvät asenteet laskea kuin lehmän häntä. Esimerkiksi nimenomaan erään vähemmistön osalta olen saanut kohtelua, josta ihan tosi asiallisesti on ~98% aivan perseestä. En ala tätä nyt erittelemään sen kummemmin, ja edelleenkin jaksan väittää ja muistaa sen, että hyviäkin ihmisiä on olemassa. Mutta silti. Tällä menolla alan kovasti yhtyä siihen, että ei ole mikään ihme, että asenteet ovat mitä ovat, kun itse kohdellaan kanssaihmisiä, kuin paskaa. Vaikka nämä eivät olisi heille mitään tehneetkään. Ja sen sijaan, että näihin asioihin täällä Suomessa sen kummemmin puututtaisiin, niin asioita kaunistellaan ja jätetään sikseen, kun asioihin ei haluta puuttua. Eihän täällä tule mitään muutosta asiaintolaan, jos vain hyssytellään! Ainoa toimenpide tuntuu olevan se, että suomalainen ihminen saa rasistin leiman otsaansa ja syytteen syrjinnästä tms., mikäli ei jätä etnisen vähemmistöryhmän edustajan selvästi epäasiallista (tai joissakin tapauksissa voidaan sanoa suoraan, että törkeää) toimintaa sikseen.

Ja sitten nämä ulkomailta tulleet kerjäläiset, joita on pitkin Suomea. No, aluksihan minä suhtauduin heihin ihan normaalisti ja neutraalisti. Ajattelin, että antaapa noiden olla, jos eivät kerran sillä tavoin muuten häiritse. Onhan heillä huonot olot kotimaassaan, ja jos tämä Suomessa rehellisesti kerjääminen auttaa heidän elämäntilannettaan, niin antaa sitten palaa. Ok. Ei siinä mitään. Tietysti aina välillä on kuulunut juttuja siitä, miten väkipakolla yritetään kammeta itseään ihmisten auton ikkunoista sisälle, tai miten konepelti pystyssä houkutellaan pahaa-aavistamattomia ihmisiä paikalle ja sitten viedään rahat tai tehdään jotain muuta. Ajattelin kuitenkin, että no, mahtuuhan näitä tällaisia tapauksia ihan meihin suomalaisiinkin, eikä minkään muunkaan maan kansa ole siinä mikään poikkeus. Ei kaikki ole yhtä rehellisiä, ja se siitä. Pikku hiljaa tässä on kuitenkin asenteet alkaneet muuttumaan, ja pakko se on myöntää, että yhä negatiivisempaan suuntaan tässä ollaan menossa. Täällä (paikkakuntaa en kerro) varastellaan lompakoita, kytätään selän takana ihmisten pankkikorttitunnuksia, sovitellaan hattuja ja sitten samalla viedään esimerkiksi ketju kaulasta niin, ettei hattua sovittava ihminen sitä välttämättä edes ehdi tajuta. Kyllä minä edelleenkin ymmärrän, että kaikki eivät toimi samoin, ja että joukossa on rehellistäkin väkeä - mutta mikä vittu siinä on, että näihin rehellisimpiin näyttää törmäävän entistä harvemmin? Ihan totta, minua korpeaa, että tämä Suomi on niin kumma maa että vaikka täällä varmasti on rikollisia ihan omasta takaakin, niin tänne pitää sitten väen vängällä ottaa heitä lisää sillä verukkeella, että heillä on kotimaassaan huonot oltavat eikä välttämättä muutenkaan kovin ihmisarvoista elämää. (Minulle on turha nyt tulla vaahtoamaan siitä, että kotimaassaan he kohtaavat päivittäistä rasismia ja syrjintää - kyllä minä tämän tiedän. Mutta auttaako siihen rasismiin ja syrjintään siellä, tai täällä, tai missään muuallakaan se, että lähdetään tuollaiseen kierteeseen? Häh? Ihan varmaan ei auta!) Kaiken lisäksi täällä kitistään jostain kilometrin tai kahden ylinopeudesta, ja jätetään suuremmat ja merkittävämmät rikokset sitten syynäämättä. Minun puolestani voisi tosissaan aloittaa ensimmäiseksi kaikenlaisista elämäntaparikollisista ja mennä sitten vaikka katsomaan tuonne eduskuntatalon suuntaakin. Huomattu on, että monesti pätee se, että mitä suurempi pamppu, niin sitä suuremmat rikokset. Ei tokikaan kaikkien kohdalla.

Huokaus. Eihän tämä mikään politiikkablogi toki ole, enkä halua nyt mitenkään yllyttää ihmisiä mihinkään sen suurempiin mielenilmauksiin. Pakko se on vain suoraan sanoa, jos jostain asiasta on jotakin mieltä. Mielessäni nyt tietysti olisi paljonkin, mutta kaikkea ei voi tännekään kirjoittaa. Mikäli minulla olisi vanhanaikainen päiväkirja, kertoisin kaiken sinne. Tällöin minun ei varmaankaan tarvitsisi olla kovin huolissani siitä, että joudun syytetyn penkille, mikäli ajattelen niin kuin ajattelen. Minun näissä asioissa ajatuksissani on hyvin olennaista sen, että sisäistän kyllä lauseen "Kaikki eivät ole samanlaisia". Harmi vain, että se ei auta. Sitten auttaisi, jos näitä konkreettisia esimerkkejä tuon lauseen sisällöstä olisi hieman enemmän, kuin 1-2/10. Ihan totta.