Huono tuuri vainoaa

Arvatkaa, oliko meillä vessanpöntönkansi auki ja arvatkaa, pitikö minun ottaa puhelimeni vessaan. Arvatkaa vain, tippuiko puhelimeni sitten sinne vessanpönttöön ja arvatkaa, toimiiko se nyt. No, ei tietenkään toimi! Tämähän on tätä minun huonoa tuuriani, luonnollisesti.

Heräsin tuossa jokin aika sitten syystä, jota en itsekään tiedä. Taisin kai nukkua vähän levottomasti. Huomasin saaneeni pari puhelua ihan jokin aika sitten, ja arvelin niiden tulleen Mieheltä. Menin vessaan. Tarkoitukseni oli katsoa puhelujen ajankohdat, ja soittaa sitten Miehelle takaisin. Tietenkin jäi soittamatta, kun se puhelin perkele molskahti pönttöön. Puhtaaseen, onneksi. Vaan se on nyt aika laiha lohtu kuulkaa tässä tilanteessa. Aluksi puhelin lähti päälle, nyt ei sitäkään. Luin netistä, että pitäisi olla puhelin - muuten näyttö alkaa hapettua. En tiedä, alkaako vai eikö, mutta nämä uudemmanaikaiset vehkeet on aina herkempiä kuin entiset. Saa nähdä, tuleeko tuosta puhelimesta kalua millään.

Kaiken lisäksi tässä on nyt se ongelma, että talossa ei tietenkään ole yhtään toimivaa puhelinta, eikä minulla ole Miehen numeroa. Kerran äkäpäisyyksissäni poistin Miehen numeron puhelinmuistiosta, joten sen numeron saisi vain onkimalla puhelutietoja - ja mitenpä minä sitä teen? Nyt en voi siis edes soittaa Miehelle, ja Mies luulee ties mitä. Minua vituttaa itseäni muutenkin, kun puhelin ei pelaa. Se kaverinikin oli laittanut sinne viestejä. Että lähdenhän sitten tulemaan varmasti aamulla. Nyt se taitaa olla vähän vaikeaa, kun puhelinkin on tuossa jamassa.

Tulin siihen tulokseen, että minun on mitä luultavimmin otettava lusikka kauniiseen kätöseeni, ja marssittava heti yhdeksän aikaan Citymarkettiin puhelinkaupoille. Rahalle olisi ollut parempaakin käyttöä, mutta kun tämä huono tuuri nyt kerran kolhii... Pakko se on puhelin saada. Ärsyttää, että vuorokaudenaikakin on parahiksi juuri sellainen, että kaupat ei tietenkään voi olla auki vielä. Nyt tietysti voi kysyä, mihin minä puhelinta nyt tarvisin, mutta kuulkaa vaikkei sitä varsinaisesti tarvisi tällä hetkellä yhtään mihinkään, niin ajatus puhelimettomuudesta riepoo ja stressaa aika pahasti. Vielä enemmän ajatus siitä, että en voi soittaaa Miehelle, eikä se minulle.

Tulin myös siihen tulokseen, että minun on puhelinkauppojen yhteydessä katsottava itselleni sellainen autolaturi, ja laitettava se uusi puhelin latuuksille autoon. Arvatkaa, mitä minun sen jälkeen pitäisi mielestäni tehdä. Ajella Sinne, tietysti. Miehen luo. Henkilökohtaiselle käynnille. Että saan nähdä Miehen, ja puhua sen kanssa. Silläkin uhalla, että se on päissään. Mutta minun on saatava sanottua tuo puhelinasia sille ihan paikan päällä, ellei se nyt sitä ennen sitten selviä siten, että puhelin alkaa pelaamaan. Kai se nyt muutamassa tunnissa ehtii jonkin verran kuivuakin? Tietysti - eri asia vain sitten, että kuivuuko. Perkele, että pitää olla huono tuuri!

No joo. Tässä on tietysti vielä sitten sellainenkin puoli, että minä en tiedä, mistä minä Miehen siihen hätään löydän. Se oli ilmeisestikin soittanut minulle jostain vieraasta numerosta, ja on siis ilmeisesti jonkun muun seurassa. Eri asia sitten, että kenen seurassa ja missä. Ei se välttämättä kotonaan ole. Voi kun olisikin. Siinä on tietysti sitten sekin, että vaikka se nyt olisikin kotona jotenkin ihmeen kaupalla, niin uskaltaako sinne mennä; mistä minä nimittäin tiedän, onko vaikka J siellä. Lisäksi, jos minä menen yllättäen kolkuttelemaan Miehen oven taakse, niin voihan se tietysti olla, ettei Mies edes aukaise ovea.

(Tähän väliin on nyt sanottava, että kaapista löytyi puhelin. Ei tarvitse lähteä tuhlaamaan rahojaan puhelinkaupoille. Pitää vain tukkia tuo latuuksille ja laittaa päälle, jotta Mies pystyy halutessaan soittamaan siihen. Minä en nyt vissiin sitten pysty soittamaan sille, paitsi jos tuo kosketusnäyttöpuhelin kuivuu ja kuntoutuu tuosta itsestään...)

Yksi vaihtoehto on, että Miehellä on sellainen krapula ja fiilinki, että sen pitää päästä lähtemään baariin. Sieltähän minä sen sitten kätevästi löydänkin, jos ei muuta. Voi, kun se löytäminen kävisikin niin helposti. Tietysti toivon, että se ei enää jatkaisi juomistaan tänään, mutta jos minä en muuten Miestä löydä... Kuskiksi minä en sille todellakaan rupea, ei tulisi mieleenikään. Ajan vaikka sitten auton sillä lailla, että se ei sitä näe, ja väitän tulleeni siihen bussilla. Niin se ei ainakaan voi valjastaa minua kuskiksi. Sanon, että tulin Sinne junalla tai bussilla. Kyllä vain. Nyt menen laittamaan tämän puhelimen latuuksille, voi vittu, pitäkää nyt peukkuja että Mies soittaa ja että tuo toinen puhelin pelaa vielä kuivuttuaan.